Kokemuksia kashmirista

Muistatteko jokusen viikon takaisen juttuni My Pashmina -verkkokaupasta? Siitä, joka kauppaa ekologisesti ja eettisesti tuotettuja pashminoita (kukapa olisi arvannut?) ja kasmirvillapaitoja?

Sain harmaan puseroni jokin aika sitten. Se matkasi Britanniasta alta viikossa ja täytti kaikki odotukseni. Pumpulinpehmeä peruspaita ja kohtalaisen edukas aidoksi kashmiriksi. Oma versioni maksoi 74 euroa - postikuluineen.

Pulju ansaitsee papukaijamerkin myös yhteydenpidostaan. Meikäläistä palveltiin henkilökohtaisella otteella, sellaisen käsityksen sain saamastani sähköpostista. Suuntaan ostoksille toistekin, saletisti. Toisella kerralla (ja kolmannella ja neljännellä ja...) tuotteista saa kaiken kukkuraksi kymmenen prosenttia alennusta! Passaa!

Ihan heppahulluna

Seuraavassa kammottava paljastus lapsuudestani tasaisella Pohjanmaalla: mulla ei ollut koskaan keinuhevosta. Sahapukin päällä jouduin keikkumaan kypärä päässä ja joskus juostiin hirnahdellen rinkiä kavereiden kanssa pihalla, kun leikittiin ratsastuskoulua. Ei ollut hääviä, sen vaan sanon.

Jos joskus itse päätän lisääntyä, mukulalle hankitaan oitis maailman ihanin keinuhevonen. Esimerkiksi tällainen Terhi Äikäksen tekemä upea, liehuvaharjainen humma.

Ekassa kuvassa ravaa Liina.

Ja tässä ihana Asmena.

Varsapuun keinuhepat ovat suomalaista käsityötä alusta loppuun. Ne on suunniteltu lasten leikkeihin, mutta toimivat tietenkin myös sisustusesineinä. Hepan hintaan kuuluu nahkaiset valjaat, jotka nekin ovat suomalaisen suutarin käsistä lähtöisin. Keinuhepan satulaan voidaan kirjoittaa esimerkiksi nimi tai päivämäärä, ja hepan mallin ja värinkin voi valita vapaasti.

Jos keinuheppahulluus käy aivan sietämättömäksi, käy kokeilemassa vauhdin hurmaa Tampereen Vapriikissa. Aika Leikkiä -näyttelyssä on Varsapuun tekemä jättikokoinen keinuhevonen, jolla aikuinenkin voi ratsastaa.

Sananen vielä viinistä

Nautiskelen mielelläni ruoan kyytipoikana lasillisen punaviiniä arkenakin. Ongelmaksi pienten määrien lipittelyssä muodostuu tietenkin se, että viinin maku ei pysy hyvänä kuin pari päivää sen jälkeen, kun pullo on avattu.

Ilma tunnetusti kiihdyttää avatun viinipullon sisällön pilaantumista. Viinin hapettumista voi hidastaa erilaisilla pullon sulkijoilla. Me hankimme tyhjiöpumpun, joka on osoittautunut loistavaksi ostokseksi. Pumppu ei estä viinin hapettumiskehitystä täydellisesti, mutta viinin maku pysyy hyvänä viikon, vähän reilunkin. Viineissä on tässäkin suhteessa eroja: mitä kevyempi viini on, sitä nopeammin se pilaantuu.

Tyhjiöpumpun (vakuumipumpuksikin kutsuttu) avulla imetään pullosta ylimääräinen ilma pois, ja pullo sulkeutuu tiiviisti. Ostimme paketin, jossa oli pumppu ja kaksi korkkia, Sokokselta, ja se maksoi muistaakseni noin 15 euroa.

Viinikellari-sivustolla kerrotaan muuten hyvä vinkki jämäviinin käyttöön: punaviinin loput voi kaataa jääpalapussiin ja käyttää pakastetut viinikuutiot ruoanlaitossa.

Kuvat: Payumar, Artepro

Viiniä & juustoa

Meille on tullut tavaksi kokoontua tyttöporukalla viettämään viini & juusto -iltaa noin kolmen kuukauden välein. Välillä venähtää pidempäänkin, sillä joka tytölle passaavan ajankohdan löytäminen on joskus helvatun hankalaa. Täksi illaksi tapaaminen on onneksi saatu sovittua - kuukauden Facebook-viestirumban jälkeen.

Kokoonnumme vanhalla opiskelijaporukalla. Jotkut meistä ovat jo siirtyneet työelämään, toiset pakertavat vielä viimeisten kurssien tai gradun parissa. Törmäilemme toisiimme arjessa yhä harvemmin. Siksi nämä varta vasten organisoidut mässäilyillat lämmittävät meikäläisen mieltä kovasti.

Viini & juusto -illassa viini ja juusto ovat sivuseikkoja. Tärkeintä on koota vanha porukka taas yhdeksi illaksi yhteen.

Iltamat pidetään milloin kenenkin luona. Emännälle ei koidu illan järjestämisestä kohtuutonta rasitusta, sillä tapana on, että kaikki kiikuttavat pöytään jonkun maistuvan juuston tai pullon viiniä (tai molemmat). Tarjoilupöytä täyttyy useimmiten myös hedelmistä, leivistä ja kekseistä.

Emme maistele viinejä ja juustoja ryppyotsaisesti. Niitä ei tarvitse kommentoida adjektiivein "runsas", "nahkainen" ja "kypsä". Meille riittää esimerkiksi: "tää on hyvää, mikä maistuu vähän jollekin mummoviinalle".

Mummoviinalle maistuu suuren suosion illanistujaisissamme saavuttanut Juustoportin Brandy-pähkinäjuusto, joka on parhaimmillaan juuri juustotarjottimella. Juusto on nimensä mukaisesti maustettu brandylla ja pähkinällä ja sen maku on varsin omaperäinen. Herkkua saa ainakin Stokkan juustotiskistä. Kannattaa kokeilla!

Kuvat: sxc.hu, Juustoportti

Kuin saunalyhty

Illalla puoli yhdeksältä sammuvat sitten valot. Pimeys kestää tunnin.

Tänään vietetään Earth Hour -tapahtumaa, johon on ilmoittautunut mukaan jo yli 400 kaupunkia eri puolilta palloamme. Tempauksella tahdotaan kiinnittää päättäjien huomio ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin ongelmiin.

Valon kaupunkina tunnetussa Pariisissa Earth Hour sammuttaa valot useista kuuluisista maamerkeistä. Illalla pimenevät esimerkiksi Eiffel-torni, Notre Damen katedraali ja Elysée-palatsi.

Muita maailmalla pimeneviä rakennuksia ovat muun muassa Rio de Janeiron Kristus-patsas, Cape Townin Table Mountain, Sydneyn oopperatalo ja Ateenan Akropolis.

Suomessa tapahtumaan osallistuu 94 kuntaa ja kaupunkia. Helsingissä monet mestat Kauppatorilta Senaatintorille ja Mannerheimintielle sammuttavat ulkovalaistuksensa. Tampereella valot sammuvat Tammerkosken ympäristöstä, keskustorilla kuullaan akustista musiikkia ja nähdään tulishow.

Muista siis sammuttaa valot. Tasan kello 20.30. Niin tekevät kaikki muutkin.

Kuva: www.sxc.hu

Lasagnea perjantaina

Pinaatilla ja sinihomejuustolla ryyditetty kasvislasagne on perjantai-illan bravuuri, jota kannattaa kokeilla jo tänään.



Kasvislasagne

12-16 lasagnelevyä

Kasviskastike:
2 isoa sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
2 rkl öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
0,5 dl ketsuppia
1 kasvisliemikuutio
Mustapippuria
1 rkl Provencen yrttisekoitusta

Juusto-pinaattikastike:
1 pussi pakastepinaattia
2 rkl ruoanlaittoon sopivaa margariinia
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
1 dl murennettua sinihomejuustoa
4 dl juustoraastetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Pilko kasvikset pieniksi paloiksi. Jos kaapista ei löydy juuri reseptissä mainittuja vihanneksia, improvisoi vapaasti. Esimerkiksi herkkusienet, paprika ja selleri sopivat joukkoon mainiosti.
Kuumenna öljy isossa kattilassa. Lisää joukkoon kasvikset. Kuullota kasvikset pehmeiksi. Lisää kattilaan tomaattimurska, ketsuppi ja liemikuutio. Hauduta varttitunti. Mausta.
Tee seuraavaksi juusto-pinaattikastike. Sulata margariini kattilassa. Lisää joukkoon ensin jauhot ja sitten vähitellen maito. Sekoita koko ajan. Lisää sinihomejuusto, puolet juustoraasteesta ja sulatettu pinaatti. Sekoita muutama minuutti kunnes juustot ovat sulaneet ja kastike on tasaista. Mausta pienellä ripauksella muskottipähkinää, jos sitä kaapista löytyy.
Lado kastikkeet ja lasagnelevyt uunivuokaan kerroksittain. Jätä päällimäiseksi juustokastikekerros ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Laita lasagne uuniin kypsymään reiluksi puoleksi tunniksi.

Juomalasiin kannattaa kaataa esimerkiksi saksalaista, puolimakeaa luomuviiniä Hedgerow White Winea.

Raikkaan raparperinen maku sopii hyvin valoisaan kevätiltaan tuhdin kasviruoan kyytipojaksi. Nauti hyvällä mielellä hyvässä seurassa.

Huulirasvalla HI-virusta vastaan

The Body Shop, ystävien kesken ihan Bodari vaan, kampanjoi tässä keväällä valistuksen puolesta ja HI-virusta vastaan.

Eksoottiselta ja houkuttelevalta kuulostavaa lohikäärmehedelmää sisältävä YES!-huulirasva maksaa 7,50e. Summasta menee 5,50e Music Televisionin Staying Alive -säätiölle, joka puolestaan kertoo maailman nuorisolle turvaseksin tärkeydestä.





Viime vuonna 2,5 miljoonaa ihmistä sai HIV-tartunnan. Tartunnoista puolet todettiin 15-24-vuotiailla. Käyttäkää kortsua, hyvät ihmiset. Ja ostakaa Body Shopin huulirasvaa. Lisää kampanjasta voi lukea täältä.

Hatuttaa

Olen jo jonkin aikaa himoinnut pientä hattua, tyylikästä pantaa tai hiuksiin kiinnitettävää koristetta iltalookiani täydentämään. Enkä ihan millaista tahansa, vaan sellaista joka tuo mieleen 1920-luvun jazztytöt. Tuolloinhan sileä poikamainen polkka koristeltiin esimerkiksi kypärämäisellä hatulla, otsapannalla, helmillä tai sulilla.

Ehken kuitenkaan etsi pantaa, jossa sojottaa 15 senttiä pitkä sulka, vaan jotain hieman hillitympää. Tuskinpa joudun enää kauaa hakemaan, sillä hatut, turbaanit, pannat ja hiuskoristeet näyttäisivät tekevän vahvasti tuloaan.

Ensin pari kuvaa 1920-luvun muoti-ikoni Louise Brooksista.

Pannan tai jonkin sortin hiuskoristeen värkkää kätevä tyttö helposti itse, hatut ovatkin sitten aivan toinen juttu. Tässä mallia lookbook.nu-sivustolta.

Testasimme: Otsoniterapia

Kärsitkö kenties kevätväsymyksestä? Tervetuloa porukkaan, toivottaa eilenkin kolmen tunnin päiväunet vetäissyt bloggari...

En totisesti tiedä, mikä keväisissä keleissä väsyttää, mutta tiedän, millä väsymyksen voi voittaa - ainakin viikoksi pariksi. Kävin kaksi viikkoa sitten otsoniterapiassa tamperelaisen Honkasen Allan pakeilla. Homma saattaa kuulostaa huuhaalta mutta on kaukana siitä: otsoniterapia on sairaaloissakin suosittu hoitomuoto esimerkiksi Italiassa, Venäjällä ja Kuubassa. Englannin edesmennyt kuningataräitikin suosi otsonia. Ties vaikka hänen pitkän ikänsä salaisuus olisi piillyt siinä... En ihmettelisi oman käsittelyni jäljiltä.

Otsoniterapioita on erilaisia, suonensisäisiäkin, mutta minä hemmottelin itseäni hieronnalla. Alla käsitteli reippaan tunnin verran jalkojeni ja selkäni biopisteitä, öljyn virkaa hoiteli otsonoitu luomuoliiviöljy. Voin kertoa, että tunti puolitoista kului kuin siivillä.

Otsonihoito piristää, täten tapaavat kaikki hoidossa käväisseet tuumata, ja siten sanon minäkin. Oloni oli virkeä, jätin jokapäiväiset päiväunetkin väliin - ensi kertaa kuukausiin! Sain kerrankin aikaiseksi yhtä ja toista: siivosin, leikin lapsen kanssa, lenkkeilytin koiran, lueskelin Stieg Larssonia ja niin edelleen. Vaikutus kesti pari viikkoa. Nyt meikäläistä väsyttää, mutta otsoniterapia odottaakin jo parin päivän päässä. En malta odottaa: hierontaa parempaa hemmottelua ei ole olemassakaan. Ei ainakaan tällä hetkellä.

Huivien huumaa

Moni sanoo, että naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä. Ehkä niinkin, mutta mielestäni hienoissa huiveissakaan ei kannata kitsastella.

Aikaisemmin muun muassa Louis Vuittonin leivissä työskennellyt lontoolainen suunnittelija Tamasyn Gambell on pistänyt pystyyn oman, luksusluokan huiviputiikin. Näitä silkkisiä ihanuuksia voi kantaa kaulassaan hyvällä omallatunnolla.







Hurmaavat huivit tehdään Intiassa. Printtikuviot painetaan käsin ja niihin käytetään ympäristösertifioituja värejä. Vihreiden arvojen pohjalta ponnistava, pieni tehdas on tiiviisti mukana paikallisessa hyväntekeväisyysprojektissa. Nettipuodin ainakin toistaiseksi melko pienestä valikoimasta löytyy myös luomupuuvillahuiveja ja kierrätyskankaista tehtyjä tuotteita.

Nämä huivit eivät ehkä ole ihan minua, mutta armaan äipän uskoisin tällaisesta ilahtuvan. Täytynee pistää Tamasynille tilaus vetämään, toukokuun toinen sunnuntai ei ole kovin kaukana.

Oprahin onni

"For me, happiness is surrounding yourself with only people who are going to lift you higher".

Näin sanoo ehkäpä maailman tunnetuin talk show -emäntä ja nykyään myös melkoinen mielipidevaikuttaja Oprah Winfrey uudessa, onnellisuudelle omistetussa Marie Claire -lehdessä.

Allekirjoitan Oprahin sanat. On turha roikkua sellaisten ihmisten seurassa, jotka saavat olon tuntumaan epävarmalta, ärsyyntyneeltä tai väsyneeltä. Se ei ole ystävyyden tarkoitus. Ystävät ovat ihmisiä, jotka inspiroivat, saavat nauramaan, avautumaan ja oivaltamaan.


Oprahin mediaimperiumista voi tietysti olla monta mieltä, mutta vinkkivinkkisenä kerron, että Oprahin showt ovat mitä mainiointa krapulaviihdettä. Tiedän yhdenkin ihanan ystäväni, joka hehkutteli hankkineensa Oprahin keskusteluohjelmista kootun dvd-boxin ja katsoneensa kankkusessa seitsemän jaksoa putkeen. Jos päässäsi nyt kivistää viikonlopun vietto, kannattaa kokeilla!

Hih hih hah

Milloin viimeksi nauroit ääneen?

Minä hohotin viime yönä kolmen aikaan, kun olin uneton Tampereella ja katsoin Frasierin vanhoja jaksoja digiboxin kovalevyltä. Se oli se ystävänpäivästä kertova osa, jossa Daphne ja Martin illallistavat oikeiden deittien puuttuessa kahdestaan ravintolassa ja Daphne vertaa Martinia lemmikkieläimeen. Ei se nyt kerrottuna kuulosta kovin hauskalta, mutta yöllä yksin pisti hihittämään.

Nytkin muuten meinaa vähän hymyilyttää, kun katson ohessa olevaa kuvaa. Todistettavasti ilo ja hyvä olo siis tarttuuvat. Jopa lajista toiseen.


Lapset nauravat satoja kertoja päivässä, mutta aikuiset keskimäärin vain 15 kertaa. Säälittävää! Meillä aikaihmisillä olisi aika paljon parannettavaa tässä asiassa.

Sydämellinen, vatsaan asti ulottuva nauru parantaa verenkiertoa ja hieroo ruoansulatusjärjestelmää. Nauraminen lisää hyvänolonhormonina tunnetun endorfiinin tuotantoa, jonka ansiosta nauraminen myös virkistää ja lievittää stressiä.

Oikein hauskaa, nimenomaan aivan naurettavan mukavaa, viikonloppua!

Kuukautissuoja vailla vertaa

Kuukautiskuppi herättää ennakkoluuloja. Jotkut kertovat sen olevan ällöttävä, epähygieeninen ja hankala käyttää - vaihtoehto vain todellisille ekohörhöille, jotka ovat planeetan pelastumisen vuoksi valmiita luopumaan kaikista mukavuuksistaan. Usein tällaista tekstiä kuulee vain naisten suusta, jotka eivät ole kuppia kokeilleet.

Kyse ei ole mistään ekohörhöilystä, vaan kuppi on oikeasti varteenotettava vaihtoehto siteille ja tamponeille. Kupilla on useamman kuukauden palautusoikeus, joten sitä kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla.

Tiedoksi heille, jotka eivät ole koko keksinnöstä kuulleetkaan: Kuukautiskuppi on luonnonkumista tai silikonista valmistettu kuppi, jota pidetään kuukautisten aikana emättimessä. Vuoto kerääntyy kuppiin, joka tyhjennetään muutamia kertoja vuorokaudessa.

Kuppi on keksitty jo 1930-luvulla, mutta se on yleistymässä vasta nyt, ekologisen ajattelun voimistuessa. Suurena syynä sille, että kupit ovat pysyneet pimennossa, on kertakäyttösuojia myyvien yritysten markkinoinnin valtaisa volyymi.

Plussat

Käyttömukavuus. Kertakäyttöisten suojien valmistajat lupailevat suurilla kampanjoillaan vapautta, mutta suojia joutuu todellisuudessa jatkuvasti vaihtamaan ja tarkkailemaan ohivuotojen varalta. Kuppi pysyy paikallaan emättimen lihasten ja kuppiin muodostuvan alipaineen avulla. Kun kuppi on saatu asetettua oikein paikalleen, se on todella varma eikä tunnu yhtään miltään. Kupin ansiosta voi kuukautisten aikana unohtaa mummopikkarit ja käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Ja nukkua alasti.

Halpa hinta. Kuppi maksaa noin 30 euroa, mikä saattaa kertasatsauksena tuntua isolta summalta. Kun kuppia säilytetään, käytetään ja huolletaan ohjeiden mukaan, se kestää käytössä vuosia. Kertakäyttöisiin kuukautissuojiin menee pitkällä aikavälillä rutkasti enemmän rahaa.

Ekologisuus. Nainen käyttää elämänsä aikana arviolta 10 000 kuukautissidettä. Niistä muodostuu järisyttävän iso jätevuori. Siteiden sijaan hän pärjäisi 7 kuukautiskupilla.

Turvallisuus. Kuppi ei hiosta, haudo, ärsytä tai hankaa kuten side saattaa tehdä. Kuppi ei ime itseensä vuotoa, vaan kerää sen sisäänsä. Siten se ei kuivata emättimen limakalvoja kuten tamponi. Se ei myöskään luo kasvualustaa haitallisille bakteereille, joten TSS:n (Toxic Shock Syndrome) riski on olematon, toisin kuin tamponeja käytettäessä.


Miinukset

Opettelu vie aikaa. Kuppia pitää opetella käyttämään. Sen asettaminen emättimeen ei välttämättä suju ensimmäisellä eikä vielä viidennelläkään kerralla, vaan vaatii oikeasti harjoittelua.

Ei pelaa erityistilanteissa. Kuppia ei kannata käyttää paikoissa, missä käsihygieniasta huolehtiminen ja kupin puhdistaminen on hankalaa. Esimerkiksi eräretkille ja festareille pakkaisin kupin sijaan siteitä.

Onko teillä kokemuksia tai ajatuksia kuukupista?

Kuva: Kuukuppikunta

Testasimme: Jäsenkorjaus

Makaan silmät kiinni. Huoneessa leijailee mieto hierontaöljyn tuoksu. Lämpimät kädet hierovat hartioitani. Sormet sivelevät, painavat, pyörittävät ja pehmittävät. Tunnen, kuinka jännitys antaa periksi ja veri kiertää... Ah, tässä voisi maata loppupäivän!

Jäsenkorjaus kuulostaa jotenkin juurevalta toiminnalta. Kahvipöytäraatini mielestä myös kovakouraiselta. Niin tai näin, olen päättänyt viedä työn ja talven väsyttämän kroppani jäsenkorjaajan käsittelyyn. Selkää särkee, jalkoja puuduttaa ja hartiat jumittavat. Niitä tuikitavallisia toimistotyöläisen vaivoja.

Maija Kelloniemi ottaa minut ystävällisesti vastaan. Hän kyselee ensin tarkasti vaivat ja tulon syyn. Saan näyttää oikein paperille piirretyn ihmishahmon avulla, mistä kolottaa. Maija kertoo kalevalaisen jäsenkorjauksen periaatteista: tarkoituksena on pehmittää lihaksia, parantaa lihasten, nivelten ja sidekudosten liikkuvuutta ja helpottaa hermojen toimintaa, poistaa esimerkiksi pinnetiloja. Kaikki tehdään lempeästi, ilman kipua ja asiakkaan ehdolla. Täällä ei väännellä eikä rusautella, vaikka kaikki tehdäänkin perinpohjin ja voimaa väheksymättä.

Käyn selälleni hoitopöydälle. Saan päälleni pehmeän peitteen. Maija tarkkailee ensin minua ja asentoani. Oikea jalkaterä kääntyy levollisena maatessanikin sisäänpäin ja vasen jalka on sentin pidempi kuin toinen. Keho ei ole ihan tasapainossa, ei ihme, jos selkää särkee.

Käsittely alkaa jaloista. Maija hoitaa koipeni kokonaan jalkapohjia, varpaita ja polvilumpioita myöden, siirtyy sitten selkään, joka hoidetaan istualtaan ja tekee lopuksi lempeän tehoiskun käsiin. Tämä ei tunnu perinteiseltä hieronnalta, vaan kosketus on enemänkin voimakasta sivelyä ja painelua. Frantsilan Ojan isännän linimentti lämmittää ja rentouttaa. Tunnelma huoneessa on lempeän rauhallinen. Pienikin värähdys saa hoitajan vähentämään voimaa ja muuttamaan otettaan. Välillä hämmästyn siitä, miten tarkasti Maija lukee minua ja kroppaani.

Käsien hieromisesta nautin eniten. Vaikka kävisi huoltamassa lihaksiaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti, olkavarsia, ranteita ja sormia tulee harvoin hoidatettua. Nyt koko käsi käydään läpi jokaista jännettä myöden. Tuntuu aivan taivalliselta, kun veri lähtee kiertämään ja lihakset rentoutuvat. Liikkuvuus paranee niin paljon, että mieleni tekisi heilutella käpäliä koko ajan ylös alas silkasta ilosta. Ihan kuin olisin saanut uudet kädet!




Puolentoista tunnin hoidon jälkeen olo on energinen ja levännyt, joskin hieman höperö. Istun tovin tuolilla ja juon kaikessa rauhassa pari lasillista vettä. Maija ohjeistaa, että vettä kannattaa juoda reilusti vielä illan mittaan, eikä tänään kannata saunoa. Kropalle perusteellinen jäsenkorjaajan käsittely on nautinnollinen, mutta epäilemättä myös aika rankka kokemus. Kuonat lähtevät liikkeelle ja seuraavina päivinä voi huomata omaavansa sellaisiakin lihaksia, joiden olemassa olosta ei aikaisemmin tiennyt ollenkaan.

Jäsenkorjaus rentoutti minut paremmin kuin perinteinen hieronta. Olo on ryhdikäs, eivätkä jalat tunnu enää olevan eriparia. Voisin vaikka vannoa, että jalkojeni asento parani ja selälläni maatessani en enää huomaa, että toinen olisi toista pidempi. Parasta on yleinen liikkuvuuden parantuminen. Jalat venyvät, kädet kurottavat ja olkapäät pyörivät kuin keväthuollon jälkeen. Meikäläinen taitaa ottaa jäsenkorjaajan käsittelyn tavaksi.

Kuva: www.sxc.hu

Kashmirissa kohti kevättä

Kevätkelit ovat kaukana keväisistä – ainakin Tampereella. Kumisaappaat ovat kutakuinkin ainoat käypät kengät, eikä tuiskeeseen kannata topattomassa takissa lähteä. Paitsi jos vuoraa itsensä kashmirilla.

Olen tiiraillut viime viikot kashmirneuleita. Ne ovat harvassa, ainakin alle satasen versiot. Olinkin kohtalaisen onnellinen, kun löysin englantilaisen My Pashmina -putiikin. V-aukolla varustettu pehmyt pusero lentelee kotosalle kutakuinkin 70 eurolla!

My Pashminassa on muutakin kuin huokeita hintoja: pienen perheyrityksen paidat valmistetaan Nepalissa. Tehdas on pieni ja työntekijöitään kunnioittava. Paitoja pykätään yhdeksästä viiteen – lounastuntia unohtamatta. Naiset saavat nautiskella myös äitiyslomasta, sairastaakaan ei tarvitse työmaalla – taikka ilmaiseksi! Plussaa eettinen yritys saa myös ekologisuudestaan: vaatteet värjätään vain luonnollisin värein.

Tämä tyyppi ei malta odotella paitaansa. Sillä tarkenee takatalvessakin!

Persoonalliset pehmo-otukset

Ostin joulun alla Tampereella järjestetyltä Designtorilta suloisen koirakamun kummitytölleni. Tuolloin puolivuotias lapsonen ihastui oitis pehmoystäväänsä. Pikkuneiti katseli varsin kiinnostuneena hauvan selkeitä kasvonpiirteitä. Olisin ostanut tällaisen 60- ja 70-luvun estetiikkaa henkivän ystävän itsellenikin, mutta joulun lähestyessä eivät kukkaronnyörit antaneet moista myöten.





Tamperelainen Onneli taituroi käsin koiria, kissoja ja jäniksiä kierrätysmateriaalista. Onneli kirjoittaa myös blogia, mistä voi tarkemmin lukea eläinystävien vaiheista. Sieltä selviää, että Onneli aikoo jatkossa ihastuttaa meitä myös poni- ja tyttö-hahmoilla.




Rutistettavia eläintovereita voi ostaa Etsystä, hinta on noin 20 euroa.

Kuvat: Onnelin blogi

Kesäkengät kelailun kera

Kesästä 2006 lähtien lampsin kotikaupunkini katuja jalassani gladiaattorisandaalit. En osaa keikkua korkeilla koroilla, ja gladiaattorisandaalien yksinkertaisuus ja rouheus viehättävät minua. Ahkeran käytön seurauksena sandaalit ovat nyt korjauskelvottomat ja joutavat roskiin, valitettavasti. On aika vilkuilla uusia kesäkenkiä. Tällä kertaa aion ottaa opikseni ja satsata laatuun. Halpiskengät kohtelevat jalkoja kaltoin ja ovat ekologisesti ajatellen älytön valinta (lue asiaa käsittelevä postaus täältä).

Gladiaattorisandaalit viehättävät minua yhä, mutta hankinta mietityttää niiden hurjan suosion vuoksi. Gladiaattorit olivat viime kesän hittituote (Crocsien ohella, heh), ja suosio ei näytä taittuvan ensi kesänäkään.

Myönnän olevani niin pikkusieluinen pakkaus, että minua häiritsee kulkea kengissä, jollaiset on kaikilla muillakin. Siitä tulee olo, että seuraa orjallisesti muotia ja on vailla omaa tyyliä. Mutta eikö toisaalta ole hölmöä olla hankkimatta vaatekappaletta, joka saa kuolan valumaan suupielestä, vain sen vuoksi, että liian moni muukin näyttää pitävän siitä.

Onko teillä samoja fiiliksiä pukeutumisesta? Onko kyse ymmärrettävästä halusta olla persoonallinen, erottautua muista, vai yksinkertaisesti omasta epävarmuudesta?

Himotut sandaalit. Twelfth St. by Cynthia Vincent
Kuva: ssense

Luomua luppakorvalle

Olen kohtalaisen tarkka siitä, mitä koirallemme syötän. Kuusikiloisen vatsa on herkkää sorttia, siksipä ruoaksi on valikoitunut vuosia sitten eräs eläinkaupasta tuttu setti. Lihankin on oltava tietynlaista, mieluiten lammasta. Kanakin käy, mutta maha tykkää enempi määkijästä. Ja riisistä.

Siksipä suhtauduin rahtusen skeptisesti anoppini tuliaisiin: hän hemmotteli kääpiötämme luomukoiranruoin. Luppakorvainen lyttynaamamme sai sekä Yarrah-raksuja että -purkkisapuskaa. Sille maistuivat molemmat, joskin jälkimmäinen vetäisi pidemmän varvun.

Olen tarkkaillut viime päivät koiramme jätöksiä... Kikkareita tulee väkisinkin tiiranneeksi, kun niitä keräilee. Hyvältä näyttää, kuulkaas! Kakka on kiinteää ja sitä tulee vähänlaisesti. Jatkamme ilman muuta samoilla luomusapuskoilla! (Niitä saa ainakin Ekolosta ja Ruohonjuuresta.)

Kaunista & käsintehtyä

Piipahdan silloin tällöin sukuloimassa Riihimäellä. Seuraavan reissun kohteena on anoppilan ohella saletisti kaupunkiin avattu vaateputiikki Mekko.fi (kiitos vinkistä E.).

Kauppa myy sekä uusia käsintehtyjä vaatteita ja laukkuja että vanhoja vaatekappaleita muutaman kymmenen vuoden takaa. Mekko.fi kertoo verkkosivuillaan haluavansa tukea erityisesti suomalaisten kädentaitajien ja vaatealan yritysten toimintaa, joten suuri osa valikoimasta on kotimaista tuotantoa.

Kuten kaupan nimestä voi päätellä, yritys myy tuotteitaan myös netissä. Putiikkiin kannattaa kuitenkin poiketa, sillä retro- ja vintagevaatteiden valikoima ei ole kokonaisuudessaan esillä firman verkkosivuilla.

Kuva: Mekko.fi

Laukkuja mä rakastan

Vihreiden Vaatteiden mainiosta verkkopuodista silmääni sattui varsin tyylikäs, luonnonvalkoinen laukku:

Sitten bongasin samasta paikasta myös toisen, kiinnostavan käsivarsikorun. Tällaista, ei mitään tämän tyylistäkään, tulisi tuskin kotikaupungin kadulla vastaan.

Parhaiten omalle olkapäälleni sointuisi ehkä kuitenkin tämä tummanpuhuva, klassinen kaunotar:

Viehkeiden veskojen takana on Costo, suomalainen muotoiluyritys, joka haluaa toimissaan tukea kestävää kehitystä. Kaikki Coston laukut valmistaa suomalainen pienyrittäjä. Materiaalina käytetään muuten kaatopaikalle päätyvää laatukamaa: kahviteollisuuden juutti- ja silsasäkkejä, kangasvalmistajien poistokankaita ja verhoilijoilta ylijääneitä nahkapaloja.

Tähän tekisi mieli huudahtaa, että Costo elää (tai ainakin sen laukut), mutta lausahdus taitaa olla niin huonoa huumoria, etten kehtaa. Pistän vain pisteen perään. Kas noin.

Lökäpöksyjä pukkaa

Ne ovat tavallaan todella naurettavan näköiset mutta samalla - ah niin lumoavat. Puhun lökäpöksyistä, jotka ovat jälleen löytäneet tiensä catwalkeille, kaduille ja kauppoihin. Oli jo aikakin, että tiukat pillit (ja liehulahkeet) saivat säväyttävän kilpailijan.

Lökäreitä löytyy sekä sporttimalleina että korkkareiden kumppaniksi kelpaavina. On haaremihousuja ja rentoja porkkanabyysia - tärkeintä on, että lököttää!

Yksi pointti valloittavissa lökäpöksyissä on tietenkin se, että ne ovat mukavat päällä. En tiedä, miten on käyttömukavuuden laita näissä nahkaisissa Acnen housuissa, mutta pirun tyylikkäät ne ovat.

Kuva: ssense

Ihanan viatonta

Jee, nyt niitä saa meiltäkin! Aikaisemmin superihania Innocent-smoothieita piti kantaa Lontoon-tuliaisina kotiin, mutta nyt hyvänmielen hedelmäpaukkuja myyvät kotikulmilla muutaman delin lisäksi ainakin Stockmann, Wayne's Coffee ja kohta varmasti moni muukin mesta.

Innocent-smoothiet ovat 100% tuoretta hedelmää, eivätkä ne sisällä sokeria, lisäaineita, tiivistettä tai vettä.

Viattomien ja terveellisten tuotanto alkoi kymmenen vuotta sitten Lontoossa pienen piirin vitsistä. Siitä kasvoi iso bisnes, mutta asenne on onneksi säilynyt. Innocent huomioi tuotannossaan ympäristökysymykset, takaa työntekijöilleen kunnon työolot ja reilun palkan sekä tekee yhteistyötä muun muassa arvostetun Rainforest Alliancen kanssa.

Työtä tasapuolisesti

Kalenteri täyttyy ja työpöytä hukkuu paperien alle. Silti suusta aina lipsahtaa, että kyllä mä sen voin hoitaa. Ja kyllä mä voin käydä. Ja kyllä mä voin soittaa. Ja hei, ei sun tarvitse siitäkään huolehtia. Töiden jakaminen, hienosti sanottuna delegointi, on monelle vaikea pala.

Harjoittele antamisen iloa ja pohdi esimerkiksi näitä:

Tuntuuko delegointi vaikealta, koska pelkäät jonkun suoriutuvan hommasta sinua paremmin? Älä ryve epävarmuudessa. Urallaan eivät menesty ne, jotka osaavat kaiken, eivätkä etenkään ne, jotka tappavat itsensä työllä. Menestyksen merkki on, kun löytää oikeat ihmiset tekemään oikeita hommia.

Töiden jakaminen tekee hyvää työilmapiirille. Se, että uskallat pyytää apua osoittaa, että luotat työtovereihisi ja annat arvoa heidän ammattitaidolleen. Muista jakaa vastuun mukana myös valta.

Älä kaada kollegoiden niskaan pelkästään likaisia duuneja, vaan uskalla antaa muille myös niitä kiinnostavia ja kivoja projekteja. Houkuttele muut mukaan hommiin korostamalla työn hyviä puolia: tästä on varmasti apua tulevaisuudessa, nyt olisi oiva tilaisuus opetella uusi taito... Yhdessä tekeminen voi olla ihan kivaa, oikeasti.

Lähde: Robert Heller: How To Delegate

Kuva: www.sxc.hu

Kestävät kertakäyttöastiat

Kertakäyttöisyys ei passaa meikäläisen pirtaan. Siksipä taloudessamme käytetään esimerkiksi kertakäyttöastioita äärimmäisen harvoin. Joskus elämä kuitenkin tyrkkää eteen tilanteita, joissa tavallisten astioiden käyttö olisi niin vaivalloista, että kerttikset alkavat vaikuttaa kiinnostavalta vaihtoehdolta.

Viime kesänä tanssituissa häissämme vieraat mutustelivat iltapalansa kertakäyttölautasilta. Samat lautaset kelpasivat myös mieheni kolmekymppisissä. Ne eivät olleetkaan mitä tahansa kerttiksiä.

Muun muassa Ekolosta ja Ruohonjuuresta saa palmunlehdistä tehtyjä kertakäyttöastioita. Palmun kasvaessa sen alimmat lehdet tippuvat, ja ne puhdistetaan, kuumennetaan ja prässätään lautasen muotoon.

Lautaset eivät ole varsinaisia kertakäyttöastioita, sillä ne voi pestä käsin käsin 5-10 kertaa. Sen jälkeen ne voi heivata nuotioon tai biojätteeseen.

Lautasten tuotanto kuluttaa vain niukasti energiaa eikä edellytä raskasta, luontoa kuormittavaa infrastruktuuria. Työntekijät saavat lautasten valmistuksesta reilun korvauksen. Kaiken kukkuraksi lautaset ovat pahuksen kauniita verrattuna perinteisiin kerttiksiin.

Kuva: Ekokauppa Ekolo

Vain parasta vauvalle

The Body Shop (se hyvän mielen kauppa, jossa täytyy aika usein poiketa ihan muuten vain hypistelemässä purnukoita) ei ole unohtanut perheen pieniäkään ihmisiä. Myyntiin on hiljattain tullut Buriti Baby -tuotesarja.

Shampoon, pesugeelin ja kosteusvoiteiden pohjana on käytetty buriti-öljyä, joka hoitaa ja suojaa pienen ihoa hellävaraisesti. Samaan sarjaan kuuluvat myös bambuhiusharja ja luomupuuvillainen pesuliina. Kylläpä vauvan nyt kelpaa!

Hunajaista

Ah, hunajassa on jotakin niin kaunista. Kullanväristä, makeantahmeaa ihmeainetta voisi pyöritellä lusikanokassa vaikka kuinka kauan. Se näyttää, tuoksuu ja maistuu ihanalta!

Hunajan hyvän vaikutukset ovat olleet tiedossa kauan, ja arvokkaalla aineella on ollut oma, erityinen sijansa jo muinaisten kulttuurien lääketieteessä ja uskonnoissa.

Ruoanlaitossa ja leivonnassa hunaja antaa herkuille aivan oman arominsa. Hunajalla makeutetut kakut säilyvät mehevinä, marinadit ja kastikkeet saavat uuden maun.

Talvipakkasten koettelemalle iholle hunaja tekee hyvää. Se kuorii, puhdistaa, pehmentää ja kosteuttaa. Saunassa hunaja kannattaa levittää jo löylyssä hetken lämmenneitä hartioita pehmittämään. Lihakset nauttivat ja samalla saa hyvän syyn pötköttää lauteilla vähän tavallista pidempään.

Hunajan tuoteselosteessa ei ole yhtäkään E-kirjainta, vaan se on ehta luonnontuote. Hunaja ehkäisee bakteerien kasvua, joten monet käyttävät ihmeainetta myös haavojen hoidossa. Auringonpolttamaa nahkaakin hunaja rauhoittaa ja viilentää.

Yhdet vihreät kengät, kiitos

Enkä tarkoita vihreällä vain vihreää väriä, meikäläiselle kelpaisivat vaikkapa ruskeat.

Englantilainen Green Shoes on kertakaikkisen kiehtova kauppa. Se myy – yllätys, yllätys – kenkiä, mutta valikoimasta löytyvät myös vyöt ja laukut. Muutaman naisen pyörittämä pulju pönöttää konkreettisesti Devonissa, mutta tuotteita saa myös tilaten. Green Shoes -kengät ovat käsityötä. Siksipä ne tehdään toiveiden mukaisesti: ostaja saa itse päättää pohjan ja värin, materiaaleissakin on valinnanvaraa. Yksi pitäytyy ekologisessa nahassa, toinen turvaa vegaanikenkiin.

Green Shoes seisoo sanojensa takana. Pieni yritys kuluttaa pienesti energiaa, tuottaa vain vähän jätettä, käyttää vain kotimaisia raaka-aineita eikä heittäydy hulluksi pakkausten kera. Parasta on se, että kengät kestävät aikaa. Jos pohja kulahtaa puhki, sen voi vaihtaa! Nämä jos jotkin kestävät äidiltä tyttärelle.

Kelpuuttaisin sekunnissa esimerkiksi nämä bootsit. Aijai sentään...

Kuvat: Green Shoes

Sokerilla on väliä

Olemme tottuneet ajattelemaan, että sokeri on pahasta. Sokereissa on kuitenkin eroja.

Valkoinen sokeri on kemiallisesti ravintoaineista puhdistettua, puhdasta hiilihydraattia. Se vie nälän tunteen sisältämänsä energian avulla, mutta on runsaasti käytettynä haitallista.

Raakaruokosokeri on tummaa sokeria, joka muistuttaa valkoista sokeria kidemäisellä rakenteellaan. Raakaruokosokeri on valmistettu samalla tavalla kuin valkoinen sokeri, mutta sitä ei ole puhdistettu aivan kaikista ravinto- ja kivennäisaineista.

Täysruokosokerissa sen sijaan on suurin osa ravintoaineista jäljellä. Se sisältää erilaisia kivennäisaineita, kuten kalsiumia, fosforia, rautaa, natriumia, kaliumia sekä B-ryhmän vitamiineja ja aminohappoja. Täysruokosokeri on sokeriruo´on mehusta kuivaamalla valmistettua tummaa, pulverimaista sokeria. Täysruokosokeri ei ole niin makeaa kuin valkoinen tai raakaruokosokeri.

Suomeen täysruokosokeria tuodaan intiaanisokerin nimellä Boliviasta sekä Rapadura-nimikkeellä Brasiliasta. Täysruokosokerin leivontaominaisuudet ovat yhtä hyvät kuin valkoisen sokerin. Täysruokosokeri on kalliimpaa kuin valkoinen sokeri, sillä sen valmistus vaatii runsaasti käsityötä eikä sovellu teolliseen tuotantoon.

Lähde: Tuija Ruuska: Kasviskeittiö
Kuva: Ekokauppa Ruohonjuuri

Puhtia tuoreesta mullasta

Lisääntynyt auringonvalo saa pikkuhiljaa kodin viherkasvit heräilemään uuteen kasvukauteen. On aika auttaa pimeän talven nuuduttamia kasveja niiden ponnisteluissa vaihtamalla ravinneköyhäksi muuttunut multa uuteen.

Mullat suositellaan vaihdettavaksi helmi-maaliskuun vaihteessa, kun kasvit eivät ole vielä aloittaneet reippainta kasvuspurttiaan. Näin niiden kasvu ei häiriinny. Uuden mullan on tuoksuttava hyvälle ja oltava kuohkeaa sekä ilmavaa.

Hitaasti kasvavat lajit eivät kaipaa mullanvaihtoa joka vuosi, vaihto joka toinen tai kolmas vuosi piisaa. Helposti irtoavan pintamullan voi toki vaihtaa.

Jos kasvin ruukku on niin pullollaan juuria (ja niitä kurkistelee jopa ruukun pohjassa olevasta reiästä), ettei multaa tahdo sopia joukkoon, kannattaa ruukkukin vaihtaa isompaan. On myös kukkia, jotka viihtyvät ahtaassa ruukussa. Esimerkiksi useat paksujuuriset huonekasvit eivät pane pahakseen, vaikka koti vähän puristaakin.

Näin homma sujuu

1. Kastele kasvi mullanvaihtoa edeltävänä päivänä. Näin kasvi irtoaa ruukusta helpommin ja paakku pysyy kasassa.

2. Tee uuden kukkaruukun pohjalle salaojitus eli lisää sinne ruukunsirpaleita, kiviä tai soraa. Altakasteluruukuissa salaojitusta ei tarvita.

3. Ota kasvi vanhasta ruukusta. Ravistele helposti irtoava multa paakusta.

4. Asettele kasvi uuteen kotiinsa ja lisää uutta multaa paakun viereen ja päälle. Tiivistä multa kevyesti. Muista jättää ruukkuun kasteluvaraa.

5. Lisää mullan pinnalle halutessasi koristekiviä ulkonäön parantamiseksi ja pintamullan tiivistymistä estämään.

6. Kastele.

Kasveja kannattaa kastella hieman tavanomaista enemmän ensimmäisten viikkojen aikana. Tämän jälkeen anna mullan kuivahtaa kunnolla. Ravitse kasveja, mutta noudata ravinnepakkausten ohjeita. Kasvi saattaa heittää henkensä myös liikalannoitukseen seurauksena.

Lähteet: Biolan, Kekkilä, Nicehouse.fi

Kuva: Kekkilä

Morjesta vain muovisille pesuainepulloille!

Arvatkaapa, mitä nämä ovat. Nysät näyttävät etanoilta mutta ovatkin pähkinöitä – intialaisia pesupähkinöitä!

Meidän huushollissamme pestään paljon pyykkiä, kiitosta vain nelinkontin kulkevalle lapsellemme. Kotiin kannetaan tämän tästä pesuainepulloja, jotka päätyvät kotvassa kaatopaikalle. Muovivuorta pitkin voisi kaiketi tallustaa taivaaseen...

Vaihtoehtoja on onneksi muitakin. Ostimme vasta ensimmäiset pesupähkinämme. Ne eivät oikeastaan ole pähkinöitä vaan luumarjoja ja passaavat siten myös pähkinäallergikolle.

Pesupähkinät eivät ole eilinen keksintö: niitä on käytetty Intiassa ja Nepalissa satoja vuosia. Pähkinöillä puhdistuvat niin kuteet kuin kädetkin (ja jalat ja muut). Luonnonmukaisten pähkinöiden käyttö on yksinkertaista – muutama pähkinänpuolikas pieneen kangaspussiin, pussi pyykin sekaan ja kone pyörimään. Huuhteluainetta ei tarvita, sillä pähkinät pesevät pyykin pehmeäksi – ja puhtaaksi! Samoilla pähkinöillä voi pestä pari kertaa, sitten ne sopivat biojätteen sekaan. Ja luonto kiittää.

Kertakaikkisen simppeliä ja suositeltavaa. Pesupähkinöitä voi tilata vaikkapa Ekokauppa Ekolosta.

Kuva: Ekokauppa Ekolo

Kunnon nainen

Iltalehden sivuilta löytyy tänään malliesimerkki homehtuneiden sukupuoliroolien pönkittämisestä. Lehti on ottanut asiakseen kysyä miehiltä, millainen on hyvä nainen, tai kuten lehti asian ilmaisee: "mitä naisen pitää ehdottomasti osata".

Tuloksena lehti kertoo, että "mies arvostaa perinteistä naista, joka pitää kodin siistinä, hoitaa lapset hyvin ja tekee makoisaa ruokaa". Otsikkoon asia on kärjistetty komeasti: mies haluaa kodinhengettären.

Kysely kertoo ainakin yhtä paljon jutun kirjoittaneen toimittajan ajatusmaailmasta ja lehden linjasta kuin kyselyyn vastanneiden kaksilahkeisten (keitä he ovatkin?) mietteistä. Äänestäjät ovat nimittäin saaneet valita kelpo naisen tuntomerkit ja kyvyt näinkin monipuolisesta valikoimasta: 1. Leipoo pullaa, 2. Pitää koti siistinä, 3. Tehdä hyvää ruokaa, 4. Ommella ja parsia, 5. Hoitaa lapsia, vaihtaa vaippoja, 6. Silittää, prässätä ja mankeloida, 7. Tankata auto, täyttää pissapoika, 8. Sisustaa, 9. Organisoida perheen asiat ja muistaa menot, 8. Huolehtia laskuista ja perheen talouden tasapainosta.