Kesän kiinnostavin taiteilijavieras

Hesari tiesi eilen kertoa, että Lou Reed ja hänen elämänkumppaninsa Laurie Anderson saapuvat Suomeen yhteiskeikalle 30.8.2009. Keikka on Huvila-teltassa ja osa Helsingin Juhlaviikkoja.

Taiteilijapariskunta on koonnut Juhlaviikkojen nettisivujen mukaan "ainutlaatuisen intiimin illan, jossa laulut, runot ja tarinat kertovat elämän ja rakkauden monista sävyistä".

Haluan ehdottomasti mukaan. Nykypäivän Lou Reed ei niinkään kiinnosta, mutta performanssitaiteilija-kokeellisen musiikin tekijä Anderson olisi mahtavaa nähdä lavalla. Hän on tehnyt vuosikymmeniä upeaa, innovatiivista taidetta.

Hinta on kyllä hieman nihkeä - 67 euroa. Mutta tilaisuus on todennäköisesti ainutkertainen.

Tässä Andersonia 80-luvulta.

Rautainen Watchmen

Kävin vihdoin katsomassa Watchmen-elokuvan. Vaikka leffa oli saanut kaikkialla varsin ylistäviä arvosteluja, meikäläistä jännitti kovasti istahtaessani teatterin tuoliin. Pelkäsin, että Zack Snyder (ankean 300-leffan ohjaaja) pilaisi valkokankaalla Alan Mooren ja Dave Gibbonsin klassikkosarjakuvan.

Pelkoni osoittautui turhaksi. Leffa oli upeasti tehty ja erittäin uskollinen sarjakuvalle. Elokuvan voi silti huoletta mennä katsomaan, vaikkei sarjakuvaa olisi lukenutkaan. Ehkä elämys on jopa parempi, kun ei tiedä ennalta huimaa loppuratkaisua.

Tiedoksi heille, joille sarjakuvan tarina ei ole laisinkaan tuttu: Watchmen on kaukana aivottomasta toimintatykityksestä. Se sisältää vahvaa yhteiskuntakritiikkiä ja moraalista pohdintaa. Näin on, vaikka hahmot näyttävätkin tältä.

Watchmenissa on panostettu rankasti visuaaliseen ilmeeseen, joten se kuuluu niihin leffoihin, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta. Äkkiä siis leffateatteriin, kun vielä ehditte!

Kuvat: WarnerBros

She´s Not There

Kun lähtee kaivelemaan populaarimusiikin historiaa, on enää vaikea innostua sen nykypäivästä. Sitä uppoaa "kaikki on jo tehty", "ennen musa oli aidompaa" ja "ei tätä parempaa voi ikipäivänä enää tulla" -tunnelmiin. Ainakin hetkeksi. Kunnes kuulee taas jotain uutta herkkua (kuten muutama postaus sitten hehkutettu BFL).

Tässä sunnuntain ratoksi silkkaa neroutta 1960-luvulta. Yksi suurista suosikeistani, rakkaistani - The Zombies.

Vihreä kuningatar - Uusi lehti naapurista.

Päätin petrata ruostunutta ruotsin taitoani. Kielikurssille en kykene (lue: jaksa) lähtemään, joten tyydyn tuijottamaan telkkarista ihanaa Bettina S:ää ja lukemaan naapurimaaksi kirjoitettuja aikakauslehtiä.

Bongasin Stockmannin lehtihyllystä Eco Queenin ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti.

Vajaan vuoden ilmestynyt Eco Queen vaikuttaa nopealla silmäyksellä raikkaalta ja laadukkaalta naistenlehdeltä. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomaa, että jutuissa on vihreä juju. Sivuilla esitellään ekologista kevätmuotia, kerrotaan Scarlett Johanssonin ympäristöystävällisistä häistä ja jaetaan vinkkejä vihreään sisustamiseen & matkailuun.
Barack Obama esitellään Yhdysvaltojen ensimmäisenä presidenttinä, joka puhuu ympäristöarvoista ihan tosissaan (toivoa sopii, etteivät aikeet jää vain puheen tasolle). Ruokasivut tarjoavat parinkymmenen reseptin verran ympäristöystävällistä ruokaa. Hyvien eväiden ystävänä ja pääsiäispyhien menuita suunnittelevana kotikokkina tämä lämmitti sydäntäni ihan erityisesti.

Eco Queen on hyvä lehti. Jotakin tällaista olen jo odottanutkin. En ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä aviisi on palkittu Ruotsissa viime vuonna Vuoden parhaana uutena aikakauslehtenä. Tänä vuonna lehti ilmestyy kuusi kertaa.

Ihana nainen, loistavat biisit!

En jostain syystä ole viime kuukausina ollut järin kiinnostunut musiikista. Uusiin artisteihin tutustuminen on tuntunut vaivalloiselta, ja vanhat suosikitkin ovat tylsistyttäneet.

Muutama viikko sitten muusikkomieheni kantoi kotiin aarteen, jolle menetin sydämeni täysin. Levy on Bat for Lashesin Fur and Gold. Se on julkaistu jo 2007, joten olen diggailuni kanssa auttamattomasti myöhässä. Sikäli BFL on kuitenkin ajankohtainen, että taiteilijanimen takana työskentelevä Natasha Khan julkaisee uuden levynsä 8.4.2009.

BFL:n musa tuo mieleen muun muassa PJ Harveyn ja Kate Bushin (joita rakastan), mutta kuulostaa silti raikkaalta ja omaperäiseltä. 29-vuotiaan pakistanilais-englantilaisen Khanin haastattelu löytyy uudesta Mojosta. Myös Maria Veitola hehkuttaa BFL:a Imagen hittimittarissa.

Plussaa tietenkin myös paljettipannasta. Pannoistahan intoilin muutama postaus taaksepäin.
Tässä video. Tykkäättekö te?

Festarivarvasta kutittelee

Tämä on taas sitä aikaa, kun suurimmat suomalaiset musiikkifestivaalit tiputtelevat tietoa esiintyjistään jännittyneinä odottaville musadiggareille. Monen mielenkiinnon herättää varmasti Provinssirockin tuorein saalis: festari kertoo kiinnittäneensä arvostetun Nick Cave & The Bad Seedsin.

Seinäjoella esiintyvät kesäkuussa myös Placebo, Volbeat, Editors, Seasick Steve ja ihana Emiliana Torrini. Ruisrock on puolestaan napannut esiintyjäjoukkoonsa esimerkiksi americana-yhtye Calexicon, elekronelikko Ladytronin ja indiesuosikki Mewin.

Molemmat karkelot kiinnostavat kyllä, kovastikin. Mutta telttaan ei ainakaan tämä leidi kömmi. Ei ole kömpinyt enää muutamaan kesään. Majoitus ystävien vieraana tahi huone hotellissa ovat ainoita vaihtoehtoja näin kolmenkympin kynnyksellä.

Kotoa ei isoille festareille kirmata, sillä suurimmasta pettymyksestä esiintyjien suhteen vastaa jälleen kerran Tammerfest. Pääesiintyjiksi kaupunkifestareille on kiinnitetty paluun tekevät Tehosekoitin ja Kolmas Nainen sekä Paula Koivuniemi ja Eppu Normaali. Haukotus.

Uuspsykedelian kuninkaat valtiovierailulla

Jos illan suunnitelmat ovat yhä hämärän peitossa, kannattaa vakavasti harkita nokan kääntämistä kohti Helsinkiä. Tavastian lavalle hyppää tänään ylistetty ruotsalaisbändi Dungen.

Yhtyeen musiikki on viileää progressiivista rockia ilman lajityypille ominaista teknistä pätemistä. Luvassa on siis harvinaisen korkealaatuista herkkua.

Yhtyeen kappaleet säveltää laulaja Gustav Ejstes, joka vietti nuoruutensa hiphopin parissa. Ejstesin lisäksi Dungeniin kuuluvat kitaristi Reine Fiske, basisti Mattias Gustavsson ja rumpali Fredrik Björling. Vaikka Dungenin kipaleissa on ruotsinkieliset lyriikat, yhtye on onnistunut valloittamaan sydämiä myös kotimaansa ulkopuolella. Orkesteri on kiertänyt Yhdysvalloissa asti ja esiintynyt muun muassa Late Night with Conan O´Brien -talk showssa.

Yhtyeen viimeisin albumi on syksyllä 2008 julkaistu 4. Osa bändin jäsenistä soitti myös ihanaisen Anna Järvisen vuonna 2007 ilmestyneellä levyllä Jag Fick Feeling.

Kuva: Dungenin promokuva

Aino näyttämöllä

Aino Kallas sykähdyttää kirjansivuilla ja teatterissa. Helsingin Museokadun kulmassa kotiaan pitävä Teatteri Avoimet Ovet toi helmikuun alussa ensi-iltaan hienon näytelmän Aino – tahdon tämän rakkauden.

Tarina on kaunis, mutta riipii sydänjuuria. Ei ollut helppoa olla kirjoittava nainen ensimmäisen maailmansodan aikana. Ei ainakaan silloin, kun oli neljän lapsen äiti hiljaisessa Pärnussa, naimisissa diplomaatin kanssa, mutta halusi siitä huolimatta elää taitelijaelämää kera Eino Leinon.


Näytelmän viimeinen kohtaus liikkuu mielessä vielä seuraavanakin päivänä. Rakkaudessa, siinä suuressakin, joutuu joskus neuvottelemaan ja odottamaan omaa vuoroaan.

Aino - tahdon tämän rakkauden päärooleissa Maarit Peltomaa, Jukka Pitkänen, Ella Pyhältö ja Juhani Rajalin. Näytelmän on ohjannut Virpi Haatainen. Teatteri Avoimet Ovet on Vuoden teatteri 2009.

Kuva: Heli Sorjonen

Terapiaa tähän suuntaan, kiitos

Televisio sylkee ulos paljon sisältöä, jonka laadussa ei ole kerskumista. Onneksi akanoiden joukossa lymyää myös oikein napakoita jyviä. Erityisesti yhdysvaltalainen HBO tehtailee laatusarjan toisensa perään.

Hyvä Olo -blogin toimituksen sydän sykkii erityisen kiihkeästi sarjoille Mullan alla ja Sopranos, mutta HBO:ta on kiittäminen myös Kylmästä ringistä, Sinkkuelämästä, Extrasista ja kriitikoiden hunajaisin ylistyksin kuorruttamasta Langalla-sarjasta. Jos HBO:n tuotokset miellyttävät, kannattaa viimeistään nyt tutustua Yle TV1:llä pyörivään Terapiassa-sarjaan (In Treatment).

Sarjassa menestynyt psykoanalyytikko Paul Weston (Gabriel Byrne) tapaa kotivastaanotollaan asiakkaitaan: maanantaisin parisuhdeongelmiaan selvittävää Lauraa, tiistaisin Irakin sotaveteraani Alexia, keskiviikkona itsetuhoista teiniä Sophieta ja torstaisin on avioliitossaan kituvien Jaken ja Amyn vuoro. Perjantaisin Paul tapaa oman terapeuttinsa, sillä miehen oma elämä keikkuu kaukana tasapainosta.

Koska jokainen jakso keskittyy aina tiettyyn asiakkaaseen, sarjaa on periaatteessa mahdollista seurata vain osittain - katsomalla vain tietyn hahmon terapiaistunnot. Yle on valitettavasti vesittänyt sarjan älykkään perusidean jokapäiväisestä sessiosta päättämällä esittää jaksot putkeen kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

Terapiassa on poikkeuksellinen, koska se perustuu lähes täysin hahmojen väliseen keskusteluun. Katsoja tietää hahmojen elämästä vain sen, mitä he kertovat istunnoissa terapeutilleen. Tapahtumapaikkoja on vain kaksi, ja musiikkia on käytetty niukasti. Nopeatempoisuus ja visuaalinen ilotulitus, joihin olemme saaneet tottua, loistavat poissaolollaan. Vahva käsikirjoitus, monisyiset hahmot ja erinomainen näyttelijäntyö takaavat kuitenkin sen, ettei tylsiä hetkiä synny. Potilaiden - ja terapeutin - syvimmät mietteet ja tunnot levitetään katsojien eteen hiljalleen.

Kaiken tämän lisäksi täytyy todeta, että Gabriel Byrne/Paul on sihisevän kuuma pakkaus. Hoida meidätkin kuntoon, Paul!

Kuva: HBO
Sarjan ensimmäisen kauden traileri löytyy täältä.