Fetaa ja pinaattia

Töitä on paljon ja lisää on tulossa, mutta kahteen päivään en aio antaa ajatustakaan duunijutuille. Aion tänään viettää sateista lauantai-iltaa kotosalla kaikessa rauhassa Hercule Poirotin seurassa. Kiitosta vaan Ylen Ykköselle ihanasta kesäsarjasta! Tyylikkään viiksiniekan tuijottelemisen ohessa meinaan saunoa ja juoda kaksi tai jopa kolme englantilaista, kuivaa omppusiideriä. Palan painikkeeksi pyöräytän superhelpon ja ihan sairaan herkullisen fetapinaattipiirakan.

Fetapinaattipiirakka


1 kpl valmista pakastepiirakkataikinaa

2 pussia pakastepinaattia

200 g fetajuustoa

2 kanamunaa

1 dl maitoa

Rouhittua maustepippuria



Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Painele taikina piirakkavuokaan. Sulata pakastepinaatti kulhossa mikrossa. Murustele feta joukkoon. Sekoita hyvin. Lusikoi fetapinaattimössö piirakkataikinan päälle vuokaan. Sekoita sitten kulhossa kaksi munaa ja maito. Rouhi joukkoon reilusti mustapippuria. Kaada seos piirakan päälle. Jos haluat, ja jos kaapista löytyy, ripottele päälle vielä juustoraastetta. Laita uuniin noin puoleksi tunniksi. Nautiskele kylmän, kuivan siiderin ja Hercule Poirotin kanssa.

Kuva: sxc.hu

Kesähäät

Hääjuhlat ovat pienenemään päin, tietävät hääsuunnittelijat ja muut juhlajärjestäjät kertoa. Nousukaudella pidettiin isoja ja viimeisen päälle mietittyjä pirskeitä, joihin kutsuttiin satoja vieraita. Lama-aikanakin halutaan juhlia, mutta hillitymmin.

Ekohäistä on tullut jonkinmoinen hitti. Yhä useampi pariskunta tahtoo tarjota juhlissaan esimerkiksi vain kasvisruokaa, lahjoittaa lahjarahat hyväntekeväisyyteen tai pukeutua kierrätettyihin asuihin. Jos joku ekokesämorsian on vielä vailla juhlakolttua, tässä olisi muutama hyvä vaihtoehto!

Kalifornialainen Annatarian lupaa tehdä mekon mittojen mukaan, vaikka välillä ei pääsisikään sovittamaan. Kankaat ovat kierrätettyjä, Reilua kauppaa, luomupuuvillaa tai muuten vain ympäristölle hyväksi havaittua, esimerkiksi bambua.

Willattaren Outi Karikivi suunnittelee ja valmistaa yksilöllisiä hääpukuja kierrätysmateriaalista. Ekologiselle morsiamelle on tehty puku esimerkiksi vanhoista pitsilakanoista tai pitsiverhoista huovuttamalla. Puku koristellaan vanhoilla helmillä, antiikkisilla pitsinauhoilla ja helmiäisnapeilla.

Netin ja reaalielämän kirpputorit ja huutokaupat ovat hyvä paikka tehdä hääpukulöytöjä. Eikä sen mekon aina oma tarvitse olla, monet turvautuvat pukuvuokraamojen apuun. Mirjamin kammari -vintagepuodista löytyi tämä 50-luvulta peräisin oleva, käsintehty helmikirjailtu mekko.

Kaunista ja vihreää hääjuhlaa kesän morsioille ja sulhasille! Lisää ekohäävinkkejä löytyy esimerkiksi The Green Life -sivulta ja Eco Wedding -sivulta.

Kansallispuvun uusi elämä

Juhannus lähestyy ja ainakin vanhoissa suomifilmeissä on silloin tapana tanssahdella kansallispuku yllä koivun alla. Kansallispuvut eivät ole koskaan olleet meikäläisen pala kakkua, mutta nyt törmäsin verkkokaupassa Mirka Laine-Pietilän hienoihin käsityötuotteisiin.

Laine-Pietilän käsissä kansallispuvut saavat ihan uuden elämän. Värikkäistä kankaista tehdään esimerkiksi laukkuja, vöitä ja sisustusesineitä. Minusta varsinkin nuo raitalaukut ovat niin kivan näköisiä, että joudun ehkä pyörtämään puheeni kansallispukujen kauheudesta...

Kerran vielä saapikkaat?

Vedin tässä pari päivää sitten työkokkareille jalkaani nahkasaappaat ja mietin, teenkö totaalisen tyylimokan sipsutellessani saappaissa tässä vaiheessa kevättä. Missä vaiheessa saapikkaat on määrä säilöä kaapin perukoille?

Eipä sillä, en ylipäätään usko tiukkoihin sääntöihin pukeutumisen suhteen. Mukavuus ja persoonallisuus ennen kaikkea. Kertokaa silti ihmeessä, mikäli teillä on jokin visio asiasta.

No, saappaat saivat jäädä jalkojani koristamaan, mutta muut näyttivät kyllä kopsuttelevan tilaisuudessa jo pikkukengissä. Himoni keikkua saapikkaissa liittyy siihen, että löysin vasta muutama viikko sitten kauniit ja simppelit sellaiset. Ne ovat Dr Martensin Jenna Toki -kengät. Onneksi ihanaiset E. ja Spots kannustivat minua ostamaan ne, kun hetken epäröin. Tiedättehän sen peruskommentin "vähäks sua kaduttaa myöhemmin, jos et osta niitä"?

Martensit olivat jo toiset reilulla alella ostetut buutsit tänä keväänä. Loppukevät onkin paras aika shoppailla laadukkaita nahkasaappaita. Alennusta voi hyvinkin irrota yli viisikymppiä parilta. Kipinkapin siis saapaskaupoille, jos pussista löytyy ylimääräistä tuohta.

Wannabe-Jeesus ja paskahousu samassa paketissa

Silläkin uhalla, että vaikutan wannabe-Jeesukselta, pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Tänään Helsingin rautatieasemalla sattui seuraavaa: Olin tulossa sisään asemarakennukseen pääovista ja huomasin, että takanani oli näkövammainen nainen valkoisen keppinsä kera. Välissämme tallusti keski-ikäinen mies. Yritin pitää ovea mahdollisimman pitkään auki, jotta herrashenkilökin varmasti huomaisi kepin kanssa kulkevan naisen. Mies vilkaisikin mielestäni taakseen, mutta läväytti silti painavan oven komeasti naisen kasvoille. Tokaisin ääneen ”voi jumalauta” ja lähdin kiireisenä kiitävän miehen perään. Aikomuksenani oli kysyä, eikö hän lainkaan huomannut naista ja onko hänellä ylipäätään minkäänlaisia tapoja. Saavuttaessani miehen en kuitenkaan saanut suutani auki.

Nyt harmittaa vietävästi. Tällaiset tilanteet jäävät aina kalvamaan. Miksi sitä on niin arka, ettei uskalla puuttua asioihin? Mieshän olisi voinut ottaa tiedusteluni ainakin melko myötämielisesti vastaan ja ehkä jopa pitänyt seuraavalla kerralla ovea auki takanaan lampsivalle – oli tämä näkövammainen tai ei.

Toisinaan sitä vain tyrmistyy ihmisten käytöksestä niin, ettei pysty toimimaan. Näin kävi esimerkiksi HKL:n bussissa, kun kaksi kypsän iän saavuttanutta rouvashenkilöä valitti suureen ääneen, ettei ”neekerikuski osaa edes ilmastointia käyttää”. Heillä oli ilmeisesti kuuma. Sekin tapaus vaivaa minua toisinaan edelleen, ja se tapahtui vuonna 2005, heh.

Seuraavalla kerralla avaan siis suuni. Myös itseni takia. Eipä sillä, olen puuttunutkin vastaanvanlaisiin tilanteisiin useamman kerran, vaihtelevalla menestyksellä. Miksi sitä aina kuitenkin muistaa ne kerrat paremmin, kun on jäänyt toimettomaksi, avuttomaksi ja tuntenut itsensä maailmanluokan paskahousuksi?

Maasta voimaa meillä ja Afrikassa

Villi veikkaukseni on, että aika monen rippilapsen ja ylioppilaan lahjapaketista paljastuu tänäkin kesänä Kalevala Koruja. En tiedä, ovatko lahjan saajat ilahtuneita koruistaan. Itse en aikoinani ollut. Vaikka kotimaisuutta vaaliva korutuotanto ansaitsee arvostuksen, Kalevala Koruun liittyi silti ainakin minun 19-vuotiaassa päässäni mielikuvia pönäköistä Lions clubin rouvista. Ei ihan hip, hop, urban ja cool.

Nyt korukauppojen vitriineihin on tullut tarjolle uudenlaista Kalevalaa. Maan voima -korusarjan on suunnittellut Kaisaleena Mäkelä. Inspiraatio korusarjaan tuli taiteilijan pitkältä matkalta Australian alkuperäiskansojen parissa. Korusarjan neliömäinen muoto edustaa maata ja tilaa, ihmisen suhdetta maahan.





Ja tämä on hienoa: osa korusarjan tuotosta lahjoitetaan Naisten Pankille, jonka puolesta allekirjoittanutkin innokkaasti liputtaa.

Naisten Pankki on suomalainen rahasto, jonka varoilla rahoitetaan kehitysmaiden, erityisesti Afrikan, naisten taloudellista toimeentuloa. Naisten Pankin rahasto myöntää pienlainoja, tukee ammattikoulutusta ja rahoittaa kaikenlaista muutakin yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa. Toukokuussa 2007 aloittanut Naisten Pankki oli Huhtikuun 2009 loppuun mennessä kerännyt 424 osakasta. Hyvähyvä!

Kuva: Kalevala Koru

Kevätruokaa

Teini-ikäisenä minulla oli parsaan omituinen suhtautuminen. Vihreä varsikasvi ei yhtään houkutellut maistamaan, eikä sitä meidän tuikitavallisessa duunariperheessä maaseudulla kyllä tenaville tuputettukaan. Toisaalta parsaan liittyi eittämättä jokin ihana hohde. Hienot ihmiset, tv-sarjojen sankarittaret ja ranskalaisten romaanien päähenkilöt söivät parsaa aina keväisin ja tietenkin ah, niin ylväältä kuulostavan hollandaisekastikkeen kanssa.

Sittemmin omaan keittiöön päästyäni olen itsekin uskaltautunut testaamaan parsaa. Se on hyvää ja helppoa ruokaa. Hohde on tosin hävinnyt, mutta kivastihan se aina tuo köökkiin kevätfiiliksen. Kannattaa siis kokeilla vaikka jo tänä viikonloppuna.

Toukokuun parsakarkelot

- Osta kaupasta jämäkäntuntuisia, sileäpintaisia parsoja. Valmista parsa mieluummin samana päivänä. Jos joudut säilyttämään sitä, kääri nippu kosteaan talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen ja pidä jääkaapissa.

- Leikkaa parsasta kuivat varren päät pois. Valkoinen parsa kuoritaan aina, vihreä jos kuori on paksu.

- Keitä parsa suolalla maustetussa vedessä. Varo, ettet kypsennä varsia lötköiksi. Parsan pitää olla napakkaa ja tuntua hampaissa samaan tapaan kuin al dente pastan. Vihreä parsa kypsyy 2-5 minuutissa, valkoista parsaa saa keittää muutaman minuutin pidempään.

- Valuta parsat talouspaperin päällä ennen tarjoilua. Parsan kylkeen sopii perinteinen hollandaisekastike, mutta myös voisula on kokeilemisen arvoista.

- Parsan voi syödä sellaisenaan, mutta se sopii hyvin esimerkiksi kalan tai pastan lisäkkeeksi. Jos haluat tarjoilla kokonaisen aterian, valmista muut ruoat ensin ja keitä parsa vasta viimeiseksi.

Kaada kyytipojaksi valkoviiniä, Viinilehden asiantuntijat suosittelevat sauvignon blanc -rypäleestä valmistettua.

Kuva: sxc.hu

Ekomuotia

Kivannäköisiä kesävermeitä, vai mitä?

Nämä ja monenmoista muutakin vaatetta, korua, kenkää, laukkua ja sisustustavaraa naiselle, miehelle ja lapselle tarjoilee brittiläinen ekomuotipuoti Adili. Kauppa on juuri nyt nosteessa, nimi on vilahtanut silmään useammassakin maailman muotilehdessä.Eco-chic on firman idea tiivistettynä.

Adili myy eri tavoin eettisesti ja ekologisesti tuotettua design-muotia, muun muassa aitoa käsityötä, luomupuuvillaa ja Reilua kauppaa. Vuodevaatteet ovat nyt -20% tarjouksessa ja jos ostaa kaksi Adili Own Label -tuotetta, saa hienon rannekorun kaupan päälle. Käykääpä kurkkaamassa.

Onnellisia asioita

Tapasin taannoin kaveria kaffekupin äärellä. Tuli puhetta onnellisena olemisesta. Tai lähinnä siitä, voiko omaa onnellisuuttaan jotenkin kehittää tai lisätä.

Viisas ja ennakkoluuloton ystäväni kertoi lukeneensa brittilehti Tatlerista kiinnostavan haastattelun. Huippumalli Elle Macpherson (joka jutun perusteella kuulemma vaikutti hirveän fiksulta ja maanläheiseltä tyypiltä) kertoi kirjoittavansa joka ilta paperille kolme asiaa, joiden takia hän on juuri nyt onnellinen. Ideana on, että kirjattavat onnet ovat pieniä ja yksityiskohtaisia havaintoja elämästä. Listalle eivät siis kelpaa sellaiset asiat kuin perhe, terveys tai hyvä työ, niin onnellisia juttua kuin ne ovatkin.

Olen nyt kokeillut onnilistaa muutamana iltana. Eilen muistikirjani sivu näytti tältä.

1. Mozzarella-pallo oli syöty huomaamattani loppuun ja pastaelämys meinasi mennä sen takia pieleen, mutta kaapista löytyikin sinihomejuustoa sen sijaan. Itse asiassa sekin sopi bolognesekastikkeen päälle mainiosti. Luovaa ongelmanratkaisua, lopputuloksena uusi makuyhdistelmä!

2. Uudet, vihreät kenkäni ovat saaneet monelta kehuja. Viimeksi tänään R kehui niitä koirapuistossa. Tuntuipa mukavalta. Epäröin ostosta kassalle asti, mutta kyllä kannatti.

3. Työmatkan varrelle puistoon oli tänään istutettu tulppaaneita. Mielettömän upeita, punaisia. Vielä aika pieniä, mutta kyllä ne siitä kasvavat. Mulla on niin kaunis työmatka halki historiallisen, hyvällä maulla uudistetun maiseman. Vesipyörteetkin ovat kauniita. Ah!

Kuulostanee yltiöpositiiviselta hörhöilyltä, mutta kylläpä vain tällainen listailu antaa onnelle nostetta. Kun hyvät asiat kirjoittaa paperille, ne huomaa ja niihin voi palata aivan eri tavalla kuin silloin, kun tapahtumat, näyt ja kuulokuvat vain kiitävät ohi arkisten rutiinien seassa. Suosittelen onnilistaa muillekin.

Kuva: sxc.hu

Bambeja siellä, bambeja täällä

Meidän perheen kaksi koiraa sai tänään aamupalakseen peuranlihamakkaraa, nelijalkaisilla oli siis varsinainen bambibrunssi. Ja tästä tulikin mieleeni (älkää kysykö miten), että bambeja näkyy nyt paljon muodin ihmeellisessä maailmassa.

Ivana Helsingin pikkukauriit lienevät useimmille jo tuttuja mekoista, paidoista, muistikirjoista ja vaikka mistä. Suhosten sisarten yritystä on mukava kannattaa, kun toiminnan perustana ovat eettisyys ja ekologisuus. Allekirjoittaneen takin hihassa heilui viime talvena bambiheijastin ja eräisiin tuleviin avajaisjuhlallisuuksiin aion ottaa mukaani bambin kuvalla koristetun iltalaukun.

Kevät saa sisustajan mielen vihreäksi, ja olenkin ihan varma, että Susanne Schjerningin bambiaiheinen tyyny koristaisi mielellään olkkariamme.

Lontoossa toimiva, mutta suomalaisen suunnittelijan pyörittämä titiMadam tekee eläinaiheisia koruja ja vähän muutakin. Bambi on päässyt joukkoon mukaan. titiMadamin korut somistavat aika monen ystäväni kaulaa / kättä / korvaa nykyään, enkä yhtään ihmettele. Hienoja ovat.

Londonissa sijaitsee myös toisen uuden ja kiintoisan suomalaissuunnittelijan putiikki. Funky Homo Sapiens myy ilostuttavan värikkäitä pehmobambeja.

Bambien esiinmarssi on supercool, niin kuin nuoret ja terhakkaat tapaavat sanoa. Kauriin latinankielinen nimi on muuten cervus, eikä minulla ole aavistustakaan, miksi tuon tiedän.

Suklaata, ihan reilusti

Huuda hep, jos et tykkää suklaasta. Aivan. Hiljaiseksi vetää. Kaikkihan sitä syövät. Suklaa on jumalaisen hyvää: se sulaa kielelle, hyväilee makuaistia, lohduttaa, virkistää ja ilahduttaa. Kehumista voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.

Aivan erityisen hyvää on Green & Black's -suklaa, joka makuhermojen lisäksi hellii länsimaisen kuluttajan omaatuntoakin. Ekosuklaa valmistetaan puhtaista, laadukkaista luomuraaka-aineista ja kaikki kaakaopavut tulevat suoraan viljeliljöitä Belitzestä ja Dominikaanisesta tasavallasta.

Tänä keväänä Green & Black'silla on syytä juhlia. Maaliskuussa tuli täyteen 15 vuotta siitä, kun Green & Black's Maya Goldille myönnettiin maailman ensimmäisenä suklaana Reilun kaupan merkki tunnustuksena yrityksen sosiaalisista vastuullisuudesta. Äskettäin Green & Blacks on myös ilmoittanut vähentäneensä tuotannossa syntyvää pakkausjätettä kunnioitusta herättävät 60 prosenttia.

Meitsi aikoo juhlia suklaamaakarien saavutuksia syömällä yhä enemmän suklaata. G&B Butterscotch on tämän kevään suosikki. Maistakaa vaikka.

Kesän kiinnostavin taiteilijavieras

Hesari tiesi eilen kertoa, että Lou Reed ja hänen elämänkumppaninsa Laurie Anderson saapuvat Suomeen yhteiskeikalle 30.8.2009. Keikka on Huvila-teltassa ja osa Helsingin Juhlaviikkoja.

Taiteilijapariskunta on koonnut Juhlaviikkojen nettisivujen mukaan "ainutlaatuisen intiimin illan, jossa laulut, runot ja tarinat kertovat elämän ja rakkauden monista sävyistä".

Haluan ehdottomasti mukaan. Nykypäivän Lou Reed ei niinkään kiinnosta, mutta performanssitaiteilija-kokeellisen musiikin tekijä Anderson olisi mahtavaa nähdä lavalla. Hän on tehnyt vuosikymmeniä upeaa, innovatiivista taidetta.

Hinta on kyllä hieman nihkeä - 67 euroa. Mutta tilaisuus on todennäköisesti ainutkertainen.

Tässä Andersonia 80-luvulta.

Rautainen Watchmen

Kävin vihdoin katsomassa Watchmen-elokuvan. Vaikka leffa oli saanut kaikkialla varsin ylistäviä arvosteluja, meikäläistä jännitti kovasti istahtaessani teatterin tuoliin. Pelkäsin, että Zack Snyder (ankean 300-leffan ohjaaja) pilaisi valkokankaalla Alan Mooren ja Dave Gibbonsin klassikkosarjakuvan.

Pelkoni osoittautui turhaksi. Leffa oli upeasti tehty ja erittäin uskollinen sarjakuvalle. Elokuvan voi silti huoletta mennä katsomaan, vaikkei sarjakuvaa olisi lukenutkaan. Ehkä elämys on jopa parempi, kun ei tiedä ennalta huimaa loppuratkaisua.

Tiedoksi heille, joille sarjakuvan tarina ei ole laisinkaan tuttu: Watchmen on kaukana aivottomasta toimintatykityksestä. Se sisältää vahvaa yhteiskuntakritiikkiä ja moraalista pohdintaa. Näin on, vaikka hahmot näyttävätkin tältä.

Watchmenissa on panostettu rankasti visuaaliseen ilmeeseen, joten se kuuluu niihin leffoihin, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta. Äkkiä siis leffateatteriin, kun vielä ehditte!

Kuvat: WarnerBros

Vedetään zetaa

Nukkuminen on hyvä asia. Nukkuminen on ihanaa. Nukkuminen kannattaa. Itse en kykene mihinkään järjelliseen toimintaa, jos en ole saanut unta palloon vähintään seitsemää tuntia yössä. Väsyneenä ei toimi kroppa eikä ajatus.

Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto ovat todistaneet nukkumisen tärkeyden nyt myös ihan tieteellisesti. Univaje vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen ja sitä kautta univaje saattaa lisätä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja altistaa jopa ennenaikaiselle kuolemalle!

Univaje vaikuttaa erityisesti tulehdustekijöihin, joiden arvot kohoavat univajeen seurauksena. Tulehdusmuutokset eivät palaudu takaisin normaalille tasolleen hyvin nukuttujen öiden jälkeen, vaan ne lisääntyvät kasaantuvasti. Monille työnarkkareille tuttu tapa nukkua univelkoja pois viikonloppuna ja lomilla ei siis toimi käytännössä. Se tuli muutama vuosi sitten todettua myös omakohtaisesti.

Terve aikuinen tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa. Että pää tyynyyn sitten vaan, se on terveellistä.

Kuva: www.sxc.hu

Nanson ihanuuksia

Huomattava osa vaatekaappini sisällöstä koostuu Nanson vaatteista. Entinen mummomerkki on ottanut 2000-luvulla uuden suunnan ja palkannut mallistojensa suunnittelijoiksi suomalaisia nuoria kykyjä. Nansolle ovat suunnitelleet niin Nina Jatuli kuin Rinne Niinikoskikin. Paola Suhonen tekee tänä keväänä/kesänä comabackin Nansolle Suvikukka-mallistollaan.

Muoti-/tyyliblogeissa ei usein Nansoa hehkuteta. En tiedä miksi. No, ehkeivät firman luomukset ole kaikkein innovatiivisimpia, mutta vaatteet ovat laadukkaita ja kestäviä. Ja ainakin itse haluan kuluttajana tukea sellaisen yrityksen toimintaa, joka käsittääkseni valmistaa tuotteensa yhä Suomessa ja Virossa, eikä esimerkiksi mahdollisimman halvalla Indonesiassa tai Kiinassa. Nanso on tarttunut hanakasti eettisen kuluttamisen trendiin ja käyttää myös reilua puuvillaa.

Toki omistan myös halpaketjujen vaatteita (ja ostan niitä toisinaan yhä), mutta yritän aktiivisesti vähentää niiden osuutta vaatekaappini sisällöstä. Eniten kismittävät kalliita tai keskihintaisia vaatteita myyvät ketjut, kuten Esprit tai Vila. Vaatteet tehdään sikahalvalla (kuten H&M), mutta kuluttajalta nyhdetään "laadukkaamman merkin" varjolla tukku tuohta. Tästä huolimatta sorruin juuri toissa viikolla ostamaan topin Vilasta, kun se vain oli niin ihana, heh heh. Tällaistahan tämä on, vaikka kuinka yrittää leikkiä eettistä kuluttajaa; sätkin epätoivoisesti kulutuskulttuurin verkossa kuten kaikki muutkin...

Takaisin Nansoon. Tässä valikoituja vaatteita kevään/kesän mallistosta. Ei pöllömpiä. Taidan tehdä pienen retken Nanson tehtaanmyymälään tai "sekundamyymälä" Penkolaan Nokialle.

Vinkki vielä loppuun. Prismoissa (!?) on tällä hetkellä käynnissä jonkin sortin kampanja. Finnwearin (Nanson) perusraitapaidan saa tasan vitosella. Värivaihtoehtoja on ainakin valko-tummansininen, valko-ruskea ja valko-turkoosi. Paidat ovat 100 % puuvillaa ja tosi mukavia päällä. Ostin heti kaksi.

She´s Not There

Kun lähtee kaivelemaan populaarimusiikin historiaa, on enää vaikea innostua sen nykypäivästä. Sitä uppoaa "kaikki on jo tehty", "ennen musa oli aidompaa" ja "ei tätä parempaa voi ikipäivänä enää tulla" -tunnelmiin. Ainakin hetkeksi. Kunnes kuulee taas jotain uutta herkkua (kuten muutama postaus sitten hehkutettu BFL).

Tässä sunnuntain ratoksi silkkaa neroutta 1960-luvulta. Yksi suurista suosikeistani, rakkaistani - The Zombies.

Jopolla tähtiin

Jo mummovainaatani vuosikymmenet hyvin palvellut, punainen polkupyörä hapertui kotipihassani parin talven aikana taivaalta tulevan rännän alle. Poden asiasta huonoa omaatuntoa, mutta minkäs tee, kun taloyhtiössämme ei fillarivarastoa ole.

Nyt kun lumet lähtevät, tekisi tietenkin mieli uutta polkupyörää. Ensin haaveilin Helkaman klassikosta Ainosta, mutta sitten eksyin tsekkailemaan myös kevään uutuuksia.

Tässäpä varsinainen silmäkarkki Jopon muodossa. 3 vaihdetta ja turkoosi väri!



Polkupyörätukun kaupittelema Insera Carolina olisi myös aika kiva kesäfillari kaupungissa.



Hmm. Uudenkarheat ovat houkuttelevia, mutta taidan silti tyytyä tällä kertaa kierrätettyyn. Kotikaupunkini poliisilaitos järjestää huutokaupan parin viikon päästä. Siellä on myytävänä 160(!) fillaria, kaikki löytötavaraa. Sunnuntaina Sorille.

Anjan hame

Anja Hynysen nimi on singahtanut silmääni vähän siellä sun täällä viime aikoina. Piti ottaa naisesta selvää.

Suomalaisesta nimestään huolimatta Hynynen on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa. Hän on yksi länsinaapurin tämän hetken puhutuimmista suunnittelijoista. Luonnonmateriaaleista, yleensä luomu sellaisista, valmistetut vaatteet ovat tyylillä särmikkäitä. Minusta niissä yhdistyy jännästi kultakauden Hollywoodin glamour ja pohjoismainen, perinteinen luonnosta ottava suunnittelu.







Anja Hynynen toivoo itse, että hänen luomuksensa kestäisivät käyttöä ja aikaa, ja siirtyisivät sukupolvelta toiselle. Verkkokauppaa Hynysellä ei valitettavasti ole, eikä Suomessa vielä myydä hänen tuotteitaan. Ainoat kaupat ovat Tukholmassa ja Nykissä. Täytyykö tässä nyt hypätä laivaan Anjan kamppeiden perässä?

Kun tomaatti maistuu tomaatilta

Rakastan tomaatteja. Viipaleita on ihana latoa leivän päälle tai palastella punaista herkkua erilaisiin salaatteihin ja patoihin. Kirsikkatomaatteja voisin ahmia monta pakettia päivässä, kuin karkkia. Joskus ne maistuvat jopa paremmalta kuin mansikat!

Tomaatti-innostukseni rajoittuu kuitenkin valitettavasti lähinnä kesään. Talvella Suomesta on lähes mahdotonta saada kelvollisia tomaatteja: hehkuvan punaisia, pinkeitä mutta hitusen pehmeitä. Kauppojen hevi-osastoilla ostajaa odottelevat hailakat, kivikovat, happamilta maistuvat surkimukset eivät ansaitse arvonimeä tomaatti. Niistä tulee tomaatinystävälle vain paha mieli. Purkkitomaatit passaavatkin ruoanlaitossa talvella tuoreita paremmin. Salaatteihin käytän muita vihanneksia.

Kirjoitan tomaateista tänään, koska söin aamulla kevään ensimmäiset tomaatilta maistuvat tomaatit. Kaupassa ne toki olivat yhä puoliraakoja, mutta köllöteltyään muutaman päivän huoneenlämmmössä alkoivat niiden posket punehtua kummasti. Ja ai miten makeilta ne maistuivat!

Älkäähän hyvät ystävät laittako tomaatteja kylmään jääkaappiin. Olen huomannut, että monet tekevät niin, ja se särkee tomaatteja rakastavan sydämeni, hih. Tomaatit tulisi aina säilyttää yli 13 asteen lämpötilassa, jotta ne eivät vetistyisi eikä niiden maku menisi pilalle.

Olen tietoinen, että jotkut pitävät raaoista tomaateista enemmän kuin kypsistä (sama banaaneissa) ja haluavat nimenomaan välttää niiden kypsyttämistä. Sellaisten ihmisten on pakko kärsiä jonkinsorttisesta vakavasta diagnosoimattomasta tomaattimielenhäiriöstä, en keksi muuta selitystä :).

Sen lisäksi, että tomaatit maistuvat hyvälle, ne ovat pirun terveellisiä. Punaiset ystävät sisältävät paljon C-vitamiinia, foolihappoa ja kivennäisaineita. Parasta tomaatissa on kuitenkin sen sisältämä lykopeeni, jonka on tutkimuksissa todettu ehkäisevän sydäninfarkteja, aivohalvauksia ja eturauhassyöpää.

Asuntomme parveke on kesällä melkoisen lämmin. Aionkin ensimmäistä kertaa yrittää kasvattaa siellä kirsikkatomaatteja. Löytyisikö keneltäkään puuhaan vinkkejä?

Olenpa suorastaan liikuttavan tosissani tämän tomaattiasian kanssa. Itseänikin naurattaa... Muita tomaattihulluja blogosfäärissä?

Kuvat: sxc.hu

Kun on aamu ja pääsiäinen

Harmaa ja takkuinen talvi taittuu. Nyt juhlitaan pääsiäistä. Rairuohon kasvattaminen epäonnistui jälleen kerran: ikkunalaudalla lepäävällä multalautasella törröttää harvakseltaan nuutuneita korsia. Mutta ei se mitään! Aion piristää itseäni pääsiäishenkisellä aamupalalla, jonka tipunkeltainen väri ilahduttaa mieltä.


Appelsiini-banaanismoothie

(1 annos)

1 Reilun kaupan banaani
n. 1,5 dl Reilun kaupan appelsiinista puristettua mehua
Puolen limetin mehu
1 rkl Reilun kaupan hunajaa
2 - 3 jääpalaa

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi juomaksi ja nauti kylmänä.




Ah ja oh, haaveilen jo lempeästä smoothiesta, kiireettömästä aamusta, kilon painoisesta Hesarista ja retroradiosta kaikaavasta pääsiäisjumalanpalveluksesta. Siinä se on: täydellinen ylösnousemus!

Resepti on Teresa Välimäen käsialaa ja nappasin sen Reilun Kaupan nettisivuilta.

Kuva: www.sxc.hu

Vihreä kuningatar - Uusi lehti naapurista.

Päätin petrata ruostunutta ruotsin taitoani. Kielikurssille en kykene (lue: jaksa) lähtemään, joten tyydyn tuijottamaan telkkarista ihanaa Bettina S:ää ja lukemaan naapurimaaksi kirjoitettuja aikakauslehtiä.

Bongasin Stockmannin lehtihyllystä Eco Queenin ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti.

Vajaan vuoden ilmestynyt Eco Queen vaikuttaa nopealla silmäyksellä raikkaalta ja laadukkaalta naistenlehdeltä. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomaa, että jutuissa on vihreä juju. Sivuilla esitellään ekologista kevätmuotia, kerrotaan Scarlett Johanssonin ympäristöystävällisistä häistä ja jaetaan vinkkejä vihreään sisustamiseen & matkailuun.
Barack Obama esitellään Yhdysvaltojen ensimmäisenä presidenttinä, joka puhuu ympäristöarvoista ihan tosissaan (toivoa sopii, etteivät aikeet jää vain puheen tasolle). Ruokasivut tarjoavat parinkymmenen reseptin verran ympäristöystävällistä ruokaa. Hyvien eväiden ystävänä ja pääsiäispyhien menuita suunnittelevana kotikokkina tämä lämmitti sydäntäni ihan erityisesti.

Eco Queen on hyvä lehti. Jotakin tällaista olen jo odottanutkin. En ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä aviisi on palkittu Ruotsissa viime vuonna Vuoden parhaana uutena aikakauslehtenä. Tänä vuonna lehti ilmestyy kuusi kertaa.

Veikeä verkkoputiikki

Noin vuosi sitten perustettu verkkokauppa OmaShop myy veikeillä kuoseilla varustettuja, kohtuuhintaisia sisustustuotteita. Muun muassa keittiötekstiilejä, torkkupeittoja, tyynyjä ja lasten tavaroita kauppaava puoti on kahden nuoren naisen todeksi käynyt unelma. Tuotteiden takaa löytyy useampia suunnittelijoita. Tavarat matkaavat ostajan huusholliin Tampereelta.

Kuvissa Hehkulamppu-tyyny, Friendly Monster -kukkaro, Hotdog Stand -ruokalappu ja oven päälle ripustettavat Apinakoukut. Hauskoja, eikö?

Kuvat: OmaShop

Ihana nainen, loistavat biisit!

En jostain syystä ole viime kuukausina ollut järin kiinnostunut musiikista. Uusiin artisteihin tutustuminen on tuntunut vaivalloiselta, ja vanhat suosikitkin ovat tylsistyttäneet.

Muutama viikko sitten muusikkomieheni kantoi kotiin aarteen, jolle menetin sydämeni täysin. Levy on Bat for Lashesin Fur and Gold. Se on julkaistu jo 2007, joten olen diggailuni kanssa auttamattomasti myöhässä. Sikäli BFL on kuitenkin ajankohtainen, että taiteilijanimen takana työskentelevä Natasha Khan julkaisee uuden levynsä 8.4.2009.

BFL:n musa tuo mieleen muun muassa PJ Harveyn ja Kate Bushin (joita rakastan), mutta kuulostaa silti raikkaalta ja omaperäiseltä. 29-vuotiaan pakistanilais-englantilaisen Khanin haastattelu löytyy uudesta Mojosta. Myös Maria Veitola hehkuttaa BFL:a Imagen hittimittarissa.

Plussaa tietenkin myös paljettipannasta. Pannoistahan intoilin muutama postaus taaksepäin.
Tässä video. Tykkäättekö te?

Se löysi minut sittenkin

Olin voimissani. Ajattelin olevani sen yläpuolella. Kuvittelin, ettei se enää tule minun osakseni, kun kevätkin jo kurkistelee. Viime viikolla se sitten iski: sitkeä flunssa, joka on nujertanut lähes kaikki ystäväpiirissäni vuorotellen petiin talven mittaan. En onneksi saanut ärhäkkää influessaa kuumeineen ja lihassärkyineen, vain kurjan olon ja supertukkoisen nenän viikoksi.

Nyt olo on jo kohentunut ja mieli halajaa liikkumaan: joogaan, pilatekseen ja spinningiin. Ei ehkä kuitenkaan parane mennä, ainakaan tuohon viimeksi mainittuun. Kipeänä ei nimittäin sovi urheilla. Liikunta virkistää verenkiertoa ja saa viruksen leviämään ympäri kehoa. Treenaaminen kipeänä kasvattaa myös jälkitautien riskiä. Ennen treenaamisen jatkamista suositellaan pidettäväksi ainakin 1-2 täysin oireetonta lepopäivää. Senkin jälkeen liikunnan määrää ja rankkuutta tulisi lisätä asteittaisesti.




Muutamia tuttuja vinkkejä flunssan ja influenssan varalle

-Paras ennaltaehkäisykeino on käsien pesu, koska influessa leviää pisaratartuntana.
-Paras lääke on lepo.
-Yskää helpottaa höyryhengitys.
-Kuumetta alentamaan passaavat parasetamolivalmisteet.
-Kuumeessa nesteiden nauttiminen on tärkeää.
-Nuhaa voi helpottaa nenäsuihkeiden ja nänähuuhtelukannun avulla (itse en ole kannua kokeillut ja nenäsuihkeet tuntuvat mielestäni epämiellyttäviltä ja kuivattavat limakalvoja. Ehkä toimivat kuitenkin muilla).
-Influessarokote saattaa suojata taudilta, mutta se pitää ottaa hyvissä ajoin syksyllä.

Kuva: sxc.hu

Kokemuksia kashmirista

Muistatteko jokusen viikon takaisen juttuni My Pashmina -verkkokaupasta? Siitä, joka kauppaa ekologisesti ja eettisesti tuotettuja pashminoita (kukapa olisi arvannut?) ja kasmirvillapaitoja?

Sain harmaan puseroni jokin aika sitten. Se matkasi Britanniasta alta viikossa ja täytti kaikki odotukseni. Pumpulinpehmeä peruspaita ja kohtalaisen edukas aidoksi kashmiriksi. Oma versioni maksoi 74 euroa - postikuluineen.

Pulju ansaitsee papukaijamerkin myös yhteydenpidostaan. Meikäläistä palveltiin henkilökohtaisella otteella, sellaisen käsityksen sain saamastani sähköpostista. Suuntaan ostoksille toistekin, saletisti. Toisella kerralla (ja kolmannella ja neljännellä ja...) tuotteista saa kaiken kukkuraksi kymmenen prosenttia alennusta! Passaa!

Ihan heppahulluna

Seuraavassa kammottava paljastus lapsuudestani tasaisella Pohjanmaalla: mulla ei ollut koskaan keinuhevosta. Sahapukin päällä jouduin keikkumaan kypärä päässä ja joskus juostiin hirnahdellen rinkiä kavereiden kanssa pihalla, kun leikittiin ratsastuskoulua. Ei ollut hääviä, sen vaan sanon.

Jos joskus itse päätän lisääntyä, mukulalle hankitaan oitis maailman ihanin keinuhevonen. Esimerkiksi tällainen Terhi Äikäksen tekemä upea, liehuvaharjainen humma.

Ekassa kuvassa ravaa Liina.

Ja tässä ihana Asmena.

Varsapuun keinuhepat ovat suomalaista käsityötä alusta loppuun. Ne on suunniteltu lasten leikkeihin, mutta toimivat tietenkin myös sisustusesineinä. Hepan hintaan kuuluu nahkaiset valjaat, jotka nekin ovat suomalaisen suutarin käsistä lähtöisin. Keinuhepan satulaan voidaan kirjoittaa esimerkiksi nimi tai päivämäärä, ja hepan mallin ja värinkin voi valita vapaasti.

Jos keinuheppahulluus käy aivan sietämättömäksi, käy kokeilemassa vauhdin hurmaa Tampereen Vapriikissa. Aika Leikkiä -näyttelyssä on Varsapuun tekemä jättikokoinen keinuhevonen, jolla aikuinenkin voi ratsastaa.

Sananen vielä viinistä

Nautiskelen mielelläni ruoan kyytipoikana lasillisen punaviiniä arkenakin. Ongelmaksi pienten määrien lipittelyssä muodostuu tietenkin se, että viinin maku ei pysy hyvänä kuin pari päivää sen jälkeen, kun pullo on avattu.

Ilma tunnetusti kiihdyttää avatun viinipullon sisällön pilaantumista. Viinin hapettumista voi hidastaa erilaisilla pullon sulkijoilla. Me hankimme tyhjiöpumpun, joka on osoittautunut loistavaksi ostokseksi. Pumppu ei estä viinin hapettumiskehitystä täydellisesti, mutta viinin maku pysyy hyvänä viikon, vähän reilunkin. Viineissä on tässäkin suhteessa eroja: mitä kevyempi viini on, sitä nopeammin se pilaantuu.

Tyhjiöpumpun (vakuumipumpuksikin kutsuttu) avulla imetään pullosta ylimääräinen ilma pois, ja pullo sulkeutuu tiiviisti. Ostimme paketin, jossa oli pumppu ja kaksi korkkia, Sokokselta, ja se maksoi muistaakseni noin 15 euroa.

Viinikellari-sivustolla kerrotaan muuten hyvä vinkki jämäviinin käyttöön: punaviinin loput voi kaataa jääpalapussiin ja käyttää pakastetut viinikuutiot ruoanlaitossa.

Kuvat: Payumar, Artepro

Viiniä & juustoa

Meille on tullut tavaksi kokoontua tyttöporukalla viettämään viini & juusto -iltaa noin kolmen kuukauden välein. Välillä venähtää pidempäänkin, sillä joka tytölle passaavan ajankohdan löytäminen on joskus helvatun hankalaa. Täksi illaksi tapaaminen on onneksi saatu sovittua - kuukauden Facebook-viestirumban jälkeen.

Kokoonnumme vanhalla opiskelijaporukalla. Jotkut meistä ovat jo siirtyneet työelämään, toiset pakertavat vielä viimeisten kurssien tai gradun parissa. Törmäilemme toisiimme arjessa yhä harvemmin. Siksi nämä varta vasten organisoidut mässäilyillat lämmittävät meikäläisen mieltä kovasti.

Viini & juusto -illassa viini ja juusto ovat sivuseikkoja. Tärkeintä on koota vanha porukka taas yhdeksi illaksi yhteen.

Iltamat pidetään milloin kenenkin luona. Emännälle ei koidu illan järjestämisestä kohtuutonta rasitusta, sillä tapana on, että kaikki kiikuttavat pöytään jonkun maistuvan juuston tai pullon viiniä (tai molemmat). Tarjoilupöytä täyttyy useimmiten myös hedelmistä, leivistä ja kekseistä.

Emme maistele viinejä ja juustoja ryppyotsaisesti. Niitä ei tarvitse kommentoida adjektiivein "runsas", "nahkainen" ja "kypsä". Meille riittää esimerkiksi: "tää on hyvää, mikä maistuu vähän jollekin mummoviinalle".

Mummoviinalle maistuu suuren suosion illanistujaisissamme saavuttanut Juustoportin Brandy-pähkinäjuusto, joka on parhaimmillaan juuri juustotarjottimella. Juusto on nimensä mukaisesti maustettu brandylla ja pähkinällä ja sen maku on varsin omaperäinen. Herkkua saa ainakin Stokkan juustotiskistä. Kannattaa kokeilla!

Kuvat: sxc.hu, Juustoportti