Kerran vielä saapikkaat?

Vedin tässä pari päivää sitten työkokkareille jalkaani nahkasaappaat ja mietin, teenkö totaalisen tyylimokan sipsutellessani saappaissa tässä vaiheessa kevättä. Missä vaiheessa saapikkaat on määrä säilöä kaapin perukoille?

Eipä sillä, en ylipäätään usko tiukkoihin sääntöihin pukeutumisen suhteen. Mukavuus ja persoonallisuus ennen kaikkea. Kertokaa silti ihmeessä, mikäli teillä on jokin visio asiasta.

No, saappaat saivat jäädä jalkojani koristamaan, mutta muut näyttivät kyllä kopsuttelevan tilaisuudessa jo pikkukengissä. Himoni keikkua saapikkaissa liittyy siihen, että löysin vasta muutama viikko sitten kauniit ja simppelit sellaiset. Ne ovat Dr Martensin Jenna Toki -kengät. Onneksi ihanaiset E. ja Spots kannustivat minua ostamaan ne, kun hetken epäröin. Tiedättehän sen peruskommentin "vähäks sua kaduttaa myöhemmin, jos et osta niitä"?

Martensit olivat jo toiset reilulla alella ostetut buutsit tänä keväänä. Loppukevät onkin paras aika shoppailla laadukkaita nahkasaappaita. Alennusta voi hyvinkin irrota yli viisikymppiä parilta. Kipinkapin siis saapaskaupoille, jos pussista löytyy ylimääräistä tuohta.

Wannabe-Jeesus ja paskahousu samassa paketissa

Silläkin uhalla, että vaikutan wannabe-Jeesukselta, pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Tänään Helsingin rautatieasemalla sattui seuraavaa: Olin tulossa sisään asemarakennukseen pääovista ja huomasin, että takanani oli näkövammainen nainen valkoisen keppinsä kera. Välissämme tallusti keski-ikäinen mies. Yritin pitää ovea mahdollisimman pitkään auki, jotta herrashenkilökin varmasti huomaisi kepin kanssa kulkevan naisen. Mies vilkaisikin mielestäni taakseen, mutta läväytti silti painavan oven komeasti naisen kasvoille. Tokaisin ääneen ”voi jumalauta” ja lähdin kiireisenä kiitävän miehen perään. Aikomuksenani oli kysyä, eikö hän lainkaan huomannut naista ja onko hänellä ylipäätään minkäänlaisia tapoja. Saavuttaessani miehen en kuitenkaan saanut suutani auki.

Nyt harmittaa vietävästi. Tällaiset tilanteet jäävät aina kalvamaan. Miksi sitä on niin arka, ettei uskalla puuttua asioihin? Mieshän olisi voinut ottaa tiedusteluni ainakin melko myötämielisesti vastaan ja ehkä jopa pitänyt seuraavalla kerralla ovea auki takanaan lampsivalle – oli tämä näkövammainen tai ei.

Toisinaan sitä vain tyrmistyy ihmisten käytöksestä niin, ettei pysty toimimaan. Näin kävi esimerkiksi HKL:n bussissa, kun kaksi kypsän iän saavuttanutta rouvashenkilöä valitti suureen ääneen, ettei ”neekerikuski osaa edes ilmastointia käyttää”. Heillä oli ilmeisesti kuuma. Sekin tapaus vaivaa minua toisinaan edelleen, ja se tapahtui vuonna 2005, heh.

Seuraavalla kerralla avaan siis suuni. Myös itseni takia. Eipä sillä, olen puuttunutkin vastaanvanlaisiin tilanteisiin useamman kerran, vaihtelevalla menestyksellä. Miksi sitä aina kuitenkin muistaa ne kerrat paremmin, kun on jäänyt toimettomaksi, avuttomaksi ja tuntenut itsensä maailmanluokan paskahousuksi?

Maasta voimaa meillä ja Afrikassa

Villi veikkaukseni on, että aika monen rippilapsen ja ylioppilaan lahjapaketista paljastuu tänäkin kesänä Kalevala Koruja. En tiedä, ovatko lahjan saajat ilahtuneita koruistaan. Itse en aikoinani ollut. Vaikka kotimaisuutta vaaliva korutuotanto ansaitsee arvostuksen, Kalevala Koruun liittyi silti ainakin minun 19-vuotiaassa päässäni mielikuvia pönäköistä Lions clubin rouvista. Ei ihan hip, hop, urban ja cool.

Nyt korukauppojen vitriineihin on tullut tarjolle uudenlaista Kalevalaa. Maan voima -korusarjan on suunnittellut Kaisaleena Mäkelä. Inspiraatio korusarjaan tuli taiteilijan pitkältä matkalta Australian alkuperäiskansojen parissa. Korusarjan neliömäinen muoto edustaa maata ja tilaa, ihmisen suhdetta maahan.





Ja tämä on hienoa: osa korusarjan tuotosta lahjoitetaan Naisten Pankille, jonka puolesta allekirjoittanutkin innokkaasti liputtaa.

Naisten Pankki on suomalainen rahasto, jonka varoilla rahoitetaan kehitysmaiden, erityisesti Afrikan, naisten taloudellista toimeentuloa. Naisten Pankin rahasto myöntää pienlainoja, tukee ammattikoulutusta ja rahoittaa kaikenlaista muutakin yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa. Toukokuussa 2007 aloittanut Naisten Pankki oli Huhtikuun 2009 loppuun mennessä kerännyt 424 osakasta. Hyvähyvä!

Kuva: Kalevala Koru

Kevätruokaa

Teini-ikäisenä minulla oli parsaan omituinen suhtautuminen. Vihreä varsikasvi ei yhtään houkutellut maistamaan, eikä sitä meidän tuikitavallisessa duunariperheessä maaseudulla kyllä tenaville tuputettukaan. Toisaalta parsaan liittyi eittämättä jokin ihana hohde. Hienot ihmiset, tv-sarjojen sankarittaret ja ranskalaisten romaanien päähenkilöt söivät parsaa aina keväisin ja tietenkin ah, niin ylväältä kuulostavan hollandaisekastikkeen kanssa.

Sittemmin omaan keittiöön päästyäni olen itsekin uskaltautunut testaamaan parsaa. Se on hyvää ja helppoa ruokaa. Hohde on tosin hävinnyt, mutta kivastihan se aina tuo köökkiin kevätfiiliksen. Kannattaa siis kokeilla vaikka jo tänä viikonloppuna.

Toukokuun parsakarkelot

- Osta kaupasta jämäkäntuntuisia, sileäpintaisia parsoja. Valmista parsa mieluummin samana päivänä. Jos joudut säilyttämään sitä, kääri nippu kosteaan talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen ja pidä jääkaapissa.

- Leikkaa parsasta kuivat varren päät pois. Valkoinen parsa kuoritaan aina, vihreä jos kuori on paksu.

- Keitä parsa suolalla maustetussa vedessä. Varo, ettet kypsennä varsia lötköiksi. Parsan pitää olla napakkaa ja tuntua hampaissa samaan tapaan kuin al dente pastan. Vihreä parsa kypsyy 2-5 minuutissa, valkoista parsaa saa keittää muutaman minuutin pidempään.

- Valuta parsat talouspaperin päällä ennen tarjoilua. Parsan kylkeen sopii perinteinen hollandaisekastike, mutta myös voisula on kokeilemisen arvoista.

- Parsan voi syödä sellaisenaan, mutta se sopii hyvin esimerkiksi kalan tai pastan lisäkkeeksi. Jos haluat tarjoilla kokonaisen aterian, valmista muut ruoat ensin ja keitä parsa vasta viimeiseksi.

Kaada kyytipojaksi valkoviiniä, Viinilehden asiantuntijat suosittelevat sauvignon blanc -rypäleestä valmistettua.

Kuva: sxc.hu

Ekomuotia

Kivannäköisiä kesävermeitä, vai mitä?

Nämä ja monenmoista muutakin vaatetta, korua, kenkää, laukkua ja sisustustavaraa naiselle, miehelle ja lapselle tarjoilee brittiläinen ekomuotipuoti Adili. Kauppa on juuri nyt nosteessa, nimi on vilahtanut silmään useammassakin maailman muotilehdessä.Eco-chic on firman idea tiivistettynä.

Adili myy eri tavoin eettisesti ja ekologisesti tuotettua design-muotia, muun muassa aitoa käsityötä, luomupuuvillaa ja Reilua kauppaa. Vuodevaatteet ovat nyt -20% tarjouksessa ja jos ostaa kaksi Adili Own Label -tuotetta, saa hienon rannekorun kaupan päälle. Käykääpä kurkkaamassa.

Onnellisia asioita

Tapasin taannoin kaveria kaffekupin äärellä. Tuli puhetta onnellisena olemisesta. Tai lähinnä siitä, voiko omaa onnellisuuttaan jotenkin kehittää tai lisätä.

Viisas ja ennakkoluuloton ystäväni kertoi lukeneensa brittilehti Tatlerista kiinnostavan haastattelun. Huippumalli Elle Macpherson (joka jutun perusteella kuulemma vaikutti hirveän fiksulta ja maanläheiseltä tyypiltä) kertoi kirjoittavansa joka ilta paperille kolme asiaa, joiden takia hän on juuri nyt onnellinen. Ideana on, että kirjattavat onnet ovat pieniä ja yksityiskohtaisia havaintoja elämästä. Listalle eivät siis kelpaa sellaiset asiat kuin perhe, terveys tai hyvä työ, niin onnellisia juttua kuin ne ovatkin.

Olen nyt kokeillut onnilistaa muutamana iltana. Eilen muistikirjani sivu näytti tältä.

1. Mozzarella-pallo oli syöty huomaamattani loppuun ja pastaelämys meinasi mennä sen takia pieleen, mutta kaapista löytyikin sinihomejuustoa sen sijaan. Itse asiassa sekin sopi bolognesekastikkeen päälle mainiosti. Luovaa ongelmanratkaisua, lopputuloksena uusi makuyhdistelmä!

2. Uudet, vihreät kenkäni ovat saaneet monelta kehuja. Viimeksi tänään R kehui niitä koirapuistossa. Tuntuipa mukavalta. Epäröin ostosta kassalle asti, mutta kyllä kannatti.

3. Työmatkan varrelle puistoon oli tänään istutettu tulppaaneita. Mielettömän upeita, punaisia. Vielä aika pieniä, mutta kyllä ne siitä kasvavat. Mulla on niin kaunis työmatka halki historiallisen, hyvällä maulla uudistetun maiseman. Vesipyörteetkin ovat kauniita. Ah!

Kuulostanee yltiöpositiiviselta hörhöilyltä, mutta kylläpä vain tällainen listailu antaa onnelle nostetta. Kun hyvät asiat kirjoittaa paperille, ne huomaa ja niihin voi palata aivan eri tavalla kuin silloin, kun tapahtumat, näyt ja kuulokuvat vain kiitävät ohi arkisten rutiinien seassa. Suosittelen onnilistaa muillekin.

Kuva: sxc.hu

Bambeja siellä, bambeja täällä

Meidän perheen kaksi koiraa sai tänään aamupalakseen peuranlihamakkaraa, nelijalkaisilla oli siis varsinainen bambibrunssi. Ja tästä tulikin mieleeni (älkää kysykö miten), että bambeja näkyy nyt paljon muodin ihmeellisessä maailmassa.

Ivana Helsingin pikkukauriit lienevät useimmille jo tuttuja mekoista, paidoista, muistikirjoista ja vaikka mistä. Suhosten sisarten yritystä on mukava kannattaa, kun toiminnan perustana ovat eettisyys ja ekologisuus. Allekirjoittaneen takin hihassa heilui viime talvena bambiheijastin ja eräisiin tuleviin avajaisjuhlallisuuksiin aion ottaa mukaani bambin kuvalla koristetun iltalaukun.

Kevät saa sisustajan mielen vihreäksi, ja olenkin ihan varma, että Susanne Schjerningin bambiaiheinen tyyny koristaisi mielellään olkkariamme.

Lontoossa toimiva, mutta suomalaisen suunnittelijan pyörittämä titiMadam tekee eläinaiheisia koruja ja vähän muutakin. Bambi on päässyt joukkoon mukaan. titiMadamin korut somistavat aika monen ystäväni kaulaa / kättä / korvaa nykyään, enkä yhtään ihmettele. Hienoja ovat.

Londonissa sijaitsee myös toisen uuden ja kiintoisan suomalaissuunnittelijan putiikki. Funky Homo Sapiens myy ilostuttavan värikkäitä pehmobambeja.

Bambien esiinmarssi on supercool, niin kuin nuoret ja terhakkaat tapaavat sanoa. Kauriin latinankielinen nimi on muuten cervus, eikä minulla ole aavistustakaan, miksi tuon tiedän.