tiistai 28. huhtikuuta 2009

Suklaata, ihan reilusti

Huuda hep, jos et tykkää suklaasta. Aivan. Hiljaiseksi vetää. Kaikkihan sitä syövät. Suklaa on jumalaisen hyvää: se sulaa kielelle, hyväilee makuaistia, lohduttaa, virkistää ja ilahduttaa. Kehumista voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.

Aivan erityisen hyvää on Green & Black's -suklaa, joka makuhermojen lisäksi hellii länsimaisen kuluttajan omaatuntoakin. Ekosuklaa valmistetaan puhtaista, laadukkaista luomuraaka-aineista ja kaikki kaakaopavut tulevat suoraan viljeliljöitä Belitzestä ja Dominikaanisesta tasavallasta.



Tänä keväänä Green & Black'silla on syytä juhlia. Maaliskuussa tuli täyteen 15 vuotta siitä, kun Green & Black's Maya Goldille myönnettiin maailman ensimmäisenä suklaana Reilun kaupan merkki tunnustuksena yrityksen sosiaalisista vastuullisuudesta. Äskettäin Green & Blacks on myös ilmoittanut vähentäneensä tuotannossa syntyvää pakkausjätettä kunnioitusta herättävät 60 prosenttia.

Meitsi aikoo juhlia suklaamaakarien saavutuksia syömällä yhä enemmän suklaata. G&B Butterscotch on tämän kevään suosikki. Maistakaa vaikka.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Kesän kiinnostavin taiteilijavieras

Hesari tiesi eilen kertoa, että Lou Reed ja hänen elämänkumppaninsa Laurie Anderson saapuvat Suomeen yhteiskeikalle 30.8.2009. Keikka on Huvila-teltassa ja osa Helsingin Juhlaviikkoja.

Taiteilijapariskunta on koonnut Juhlaviikkojen nettisivujen mukaan "ainutlaatuisen intiimin illan, jossa laulut, runot ja tarinat kertovat elämän ja rakkauden monista sävyistä".

Haluan ehdottomasti mukaan. Nykypäivän Lou Reed ei niinkään kiinnosta, mutta performanssitaiteilija-kokeellisen musiikin tekijä Anderson olisi mahtavaa nähdä lavalla. Hän on tehnyt vuosikymmeniä upeaa, innovatiivista taidetta.

Hinta on kyllä hieman nihkeä - 67 euroa. Mutta tilaisuus on todennäköisesti ainutkertainen.

Tässä Andersonia 80-luvulta.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Rautainen Watchmen

Kävin vihdoin katsomassa Watchmen-elokuvan. Vaikka leffa oli saanut kaikkialla varsin ylistäviä arvosteluja, meikäläistä jännitti kovasti istahtaessani teatterin tuoliin. Pelkäsin, että Zack Snyder (ankean 300-leffan ohjaaja) pilaisi valkokankaalla Alan Mooren ja Dave Gibbonsin klassikkosarjakuvan.

Pelkoni osoittautui turhaksi. Leffa oli upeasti tehty ja erittäin uskollinen sarjakuvalle. Elokuvan voi silti huoletta mennä katsomaan, vaikkei sarjakuvaa olisi lukenutkaan. Ehkä elämys on jopa parempi, kun ei tiedä ennalta huimaa loppuratkaisua.

Tiedoksi heille, joille sarjakuvan tarina ei ole laisinkaan tuttu: Watchmen on kaukana aivottomasta toimintatykityksestä. Se sisältää vahvaa yhteiskuntakritiikkiä ja moraalista pohdintaa. Näin on, vaikka hahmot näyttävätkin tältä.




Watchmenissa on panostettu rankasti visuaaliseen ilmeeseen, joten se kuuluu niihin leffoihin, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta. Äkkiä siis leffateatteriin, kun vielä ehditte!

Kuvat: WarnerBros

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Vedetään zetaa

Nukkuminen on hyvä asia. Nukkuminen on ihanaa. Nukkuminen kannattaa. Itse en kykene mihinkään järjelliseen toimintaa, jos en ole saanut unta palloon vähintään seitsemää tuntia yössä. Väsyneenä ei toimi kroppa eikä ajatus.

Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto ovat todistaneet nukkumisen tärkeyden nyt myös ihan tieteellisesti. Univaje vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen ja sitä kautta univaje saattaa lisätä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja altistaa jopa ennenaikaiselle kuolemalle!


Univaje vaikuttaa erityisesti tulehdustekijöihin, joiden arvot kohoavat univajeen seurauksena. Tulehdusmuutokset eivät palaudu takaisin normaalille tasolleen hyvin nukuttujen öiden jälkeen, vaan ne lisääntyvät kasaantuvasti. Monille työnarkkareille tuttu tapa nukkua univelkoja pois viikonloppuna ja lomilla ei siis toimi käytännössä. Se tuli muutama vuosi sitten todettua myös omakohtaisesti.

Terve aikuinen tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa. Että pää tyynyyn sitten vaan, se on terveellistä.

Kuva: www.sxc.hu

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Nanson ihanuuksia

Huomattava osa vaatekaappini sisällöstä koostuu Nanson vaatteista. Entinen mummomerkki on ottanut 2000-luvulla uuden suunnan ja palkannut mallistojensa suunnittelijoiksi suomalaisia nuoria kykyjä. Nansolle ovat suunnitelleet niin Nina Jatuli kuin Rinne Niinikoskikin. Paola Suhonen tekee tänä keväänä/kesänä comabackin Nansolle Suvikukka-mallistollaan.

Muoti-/tyyliblogeissa ei usein Nansoa hehkuteta. En tiedä miksi. No, ehkeivät firman luomukset ole kaikkein innovatiivisimpia, mutta vaatteet ovat laadukkaita ja kestäviä. Ja ainakin itse haluan kuluttajana tukea sellaisen yrityksen toimintaa, joka käsittääkseni valmistaa tuotteensa yhä Suomessa ja Virossa, eikä esimerkiksi mahdollisimman halvalla Indonesiassa tai Kiinassa. Nanso on tarttunut hanakasti eettisen kuluttamisen trendiin ja käyttää myös reilua puuvillaa.

Toki omistan myös halpaketjujen vaatteita (ja ostan niitä toisinaan yhä), mutta yritän aktiivisesti vähentää niiden osuutta vaatekaappini sisällöstä. Eniten kismittävät kalliita tai keskihintaisia vaatteita myyvät ketjut, kuten Esprit tai Vila. Vaatteet tehdään sikahalvalla (kuten H&M), mutta kuluttajalta nyhdetään "laadukkaamman merkin" varjolla tukku tuohta. Tästä huolimatta sorruin juuri toissa viikolla ostamaan topin Vilasta, kun se vain oli niin ihana, heh heh. Tällaistahan tämä on, vaikka kuinka yrittää leikkiä eettistä kuluttajaa; sätkin epätoivoisesti kulutuskulttuurin verkossa kuten kaikki muutkin...

Takaisin Nansoon. Tässä valikoituja vaatteita kevään/kesän mallistosta. Ei pöllömpiä. Taidan tehdä pienen retken Nanson tehtaanmyymälään tai "sekundamyymälä" Penkolaan Nokialle.







Vinkki vielä loppuun. Prismoissa (!?) on tällä hetkellä käynnissä jonkin sortin kampanja. Finnwearin (Nanson) perusraitapaidan saa tasan vitosella. Värivaihtoehtoja on ainakin valko-tummansininen, valko-ruskea ja valko-turkoosi. Paidat ovat 100 % puuvillaa ja tosi mukavia päällä. Ostin heti kaksi.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

She´s Not There

Kun lähtee kaivelemaan populaarimusiikin historiaa, on enää vaikea innostua sen nykypäivästä. Sitä uppoaa "kaikki on jo tehty", "ennen musa oli aidompaa" ja "ei tätä parempaa voi ikipäivänä enää tulla" -tunnelmiin. Ainakin hetkeksi. Kunnes kuulee taas jotain uutta herkkua (kuten muutama postaus sitten hehkutettu BFL).

Tässä sunnuntain ratoksi silkkaa neroutta 1960-luvulta. Yksi suurista suosikeistani, rakkaistani - The Zombies.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Jopolla tähtiin

Jo mummovainaatani vuosikymmenet hyvin palvellut, punainen polkupyörä hapertui kotipihassani parin talven aikana taivaalta tulevan rännän alle. Poden asiasta huonoa omaatuntoa, mutta minkäs tee, kun taloyhtiössämme ei fillarivarastoa ole.

Nyt kun lumet lähtevät, tekisi tietenkin mieli uutta polkupyörää. Ensin haaveilin Helkaman klassikosta Ainosta, mutta sitten eksyin tsekkailemaan myös kevään uutuuksia.

Tässäpä varsinainen silmäkarkki Jopon muodossa. 3 vaihdetta ja turkoosi väri!



Polkupyörätukun kaupittelema Insera Carolina olisi myös aika kiva kesäfillari kaupungissa.



Hmm. Uudenkarheat ovat houkuttelevia, mutta taidan silti tyytyä tällä kertaa kierrätettyyn. Kotikaupunkini poliisilaitos järjestää huutokaupan parin viikon päästä. Siellä on myytävänä 160(!) fillaria, kaikki löytötavaraa. Sunnuntaina Sorille.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Anjan hame

Anja Hynysen nimi on singahtanut silmääni vähän siellä sun täällä viime aikoina. Piti ottaa naisesta selvää.

Suomalaisesta nimestään huolimatta Hynynen on syntynyt ja kasvanut Ruotsissa. Hän on yksi länsinaapurin tämän hetken puhutuimmista suunnittelijoista. Luonnonmateriaaleista, yleensä luomu sellaisista, valmistetut vaatteet ovat tyylillä särmikkäitä. Minusta niissä yhdistyy jännästi kultakauden Hollywoodin glamour ja pohjoismainen, perinteinen luonnosta ottava suunnittelu.







Anja Hynynen toivoo itse, että hänen luomuksensa kestäisivät käyttöä ja aikaa, ja siirtyisivät sukupolvelta toiselle. Verkkokauppaa Hynysellä ei valitettavasti ole, eikä Suomessa vielä myydä hänen tuotteitaan. Ainoat kaupat ovat Tukholmassa ja Nykissä. Täytyykö tässä nyt hypätä laivaan Anjan kamppeiden perässä?

Kun tomaatti maistuu tomaatilta

Rakastan tomaatteja. Viipaleita on ihana latoa leivän päälle tai palastella punaista herkkua erilaisiin salaatteihin ja patoihin. Kirsikkatomaatteja voisin ahmia monta pakettia päivässä, kuin karkkia. Joskus ne maistuvat jopa paremmalta kuin mansikat!

Tomaatti-innostukseni rajoittuu kuitenkin valitettavasti lähinnä kesään. Talvella Suomesta on lähes mahdotonta saada kelvollisia tomaatteja: hehkuvan punaisia, pinkeitä mutta hitusen pehmeitä. Kauppojen hevi-osastoilla ostajaa odottelevat hailakat, kivikovat, happamilta maistuvat surkimukset eivät ansaitse arvonimeä tomaatti. Niistä tulee tomaatinystävälle vain paha mieli. Purkkitomaatit passaavatkin ruoanlaitossa talvella tuoreita paremmin. Salaatteihin käytän muita vihanneksia.





Kirjoitan tomaateista tänään, koska söin aamulla kevään ensimmäiset tomaatilta maistuvat tomaatit. Kaupassa ne toki olivat yhä puoliraakoja, mutta köllöteltyään muutaman päivän huoneenlämmmössä alkoivat niiden posket punehtua kummasti. Ja ai miten makeilta ne maistuivat!

Älkäähän hyvät ystävät laittako tomaatteja kylmään jääkaappiin. Olen huomannut, että monet tekevät niin, ja se särkee tomaatteja rakastavan sydämeni, hih. Tomaatit tulisi aina säilyttää yli 13 asteen lämpötilassa, jotta ne eivät vetistyisi eikä niiden maku menisi pilalle.

Olen tietoinen, että jotkut pitävät raaoista tomaateista enemmän kuin kypsistä (sama banaaneissa) ja haluavat nimenomaan välttää niiden kypsyttämistä. Sellaisten ihmisten on pakko kärsiä jonkinsorttisesta vakavasta diagnosoimattomasta tomaattimielenhäiriöstä, en keksi muuta selitystä :).

Sen lisäksi, että tomaatit maistuvat hyvälle, ne ovat pirun terveellisiä. Punaiset ystävät sisältävät paljon C-vitamiinia, foolihappoa ja kivennäisaineita. Parasta tomaatissa on kuitenkin sen sisältämä lykopeeni, jonka on tutkimuksissa todettu ehkäisevän sydäninfarkteja, aivohalvauksia ja eturauhassyöpää.

Asuntomme parveke on kesällä melkoisen lämmin. Aionkin ensimmäistä kertaa yrittää kasvattaa siellä kirsikkatomaatteja. Löytyisikö keneltäkään puuhaan vinkkejä?

Olenpa suorastaan liikuttavan tosissani tämän tomaattiasian kanssa. Itseänikin naurattaa... Muita tomaattihulluja blogosfäärissä?


Kuvat: sxc.hu

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Kun on aamu ja pääsiäinen

Harmaa ja takkuinen talvi taittuu. Nyt juhlitaan pääsiäistä. Rairuohon kasvattaminen epäonnistui jälleen kerran: ikkunalaudalla lepäävällä multalautasella törröttää harvakseltaan nuutuneita korsia. Mutta ei se mitään! Aion piristää itseäni pääsiäishenkisellä aamupalalla, jonka tipunkeltainen väri ilahduttaa mieltä.


Appelsiini-banaanismoothie

(1 annos)

1 Reilun kaupan banaani
n. 1,5 dl Reilun kaupan appelsiinista puristettua mehua
Puolen limetin mehu
1 rkl Reilun kaupan hunajaa
2 - 3 jääpalaa

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi juomaksi ja nauti kylmänä.




Ah ja oh, haaveilen jo lempeästä smoothiesta, kiireettömästä aamusta, kilon painoisesta Hesarista ja retroradiosta kaikaavasta pääsiäisjumalanpalveluksesta. Siinä se on: täydellinen ylösnousemus!

Resepti on Teresa Välimäen käsialaa ja nappasin sen Reilun Kaupan nettisivuilta.

Kuva: www.sxc.hu

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Vihreä kuningatar - Uusi lehti naapurista.

Päätin petrata ruostunutta ruotsin taitoani. Kielikurssille en kykene (lue: jaksa) lähtemään, joten tyydyn tuijottamaan telkkarista ihanaa Bettina S:ää ja lukemaan naapurimaaksi kirjoitettuja aikakauslehtiä.

Bongasin Stockmannin lehtihyllystä Eco Queenin ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti.




Vajaan vuoden ilmestynyt Eco Queen vaikuttaa nopealla silmäyksellä raikkaalta ja laadukkaalta naistenlehdeltä. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomaa, että jutuissa on vihreä juju. Sivuilla esitellään ekologista kevätmuotia, kerrotaan Scarlett Johanssonin ympäristöystävällisistä häistä ja jaetaan vinkkejä vihreään sisustamiseen & matkailuun.
Barack Obama esitellään Yhdysvaltojen ensimmäisenä presidenttinä, joka puhuu ympäristöarvoista ihan tosissaan (toivoa sopii, etteivät aikeet jää vain puheen tasolle). Ruokasivut tarjoavat parinkymmenen reseptin verran ympäristöystävällistä ruokaa. Hyvien eväiden ystävänä ja pääsiäispyhien menuita suunnittelevana kotikokkina tämä lämmitti sydäntäni ihan erityisesti.

Eco Queen on hyvä lehti. Jotakin tällaista olen jo odottanutkin. En ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä aviisi on palkittu Ruotsissa viime vuonna Vuoden parhaana uutena aikakauslehtenä. Tänä vuonna lehti ilmestyy kuusi kertaa.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Veikeä verkkoputiikki

Noin vuosi sitten perustettu verkkokauppa OmaShop myy veikeillä kuoseilla varustettuja, kohtuuhintaisia sisustustuotteita. Muun muassa keittiötekstiilejä, torkkupeittoja, tyynyjä ja lasten tavaroita kauppaava puoti on kahden nuoren naisen todeksi käynyt unelma. Tuotteiden takaa löytyy useampia suunnittelijoita. Tavarat matkaavat ostajan huusholliin Tampereelta.

Kuvissa Hehkulamppu-tyyny, Friendly Monster -kukkaro, Hotdog Stand -ruokalappu ja oven päälle ripustettavat Apinakoukut. Hauskoja, eikö?






Kuvat: OmaShop

torstai 2. huhtikuuta 2009

Ihana nainen, loistavat biisit!

En jostain syystä ole viime kuukausina ollut järin kiinnostunut musiikista. Uusiin artisteihin tutustuminen on tuntunut vaivalloiselta, ja vanhat suosikitkin ovat tylsistyttäneet.

Muutama viikko sitten muusikkomieheni kantoi kotiin aarteen, jolle menetin sydämeni täysin. Levy on Bat for Lashesin Fur and Gold. Se on julkaistu jo 2007, joten olen diggailuni kanssa auttamattomasti myöhässä. Sikäli BFL on kuitenkin ajankohtainen, että taiteilijanimen takana työskentelevä Natasha Khan julkaisee uuden levynsä 8.4.2009.

BFL:n musa tuo mieleen muun muassa PJ Harveyn ja Kate Bushin (joita rakastan), mutta kuulostaa silti raikkaalta ja omaperäiseltä. 29-vuotiaan pakistanilais-englantilaisen Khanin haastattelu löytyy uudesta Mojosta. Myös Maria Veitola hehkuttaa BFL:a Imagen hittimittarissa.

Plussaa tietenkin myös paljettipannasta. Pannoistahan intoilin muutama postaus taaksepäin.
Tässä video. Tykkäättekö te?


keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Se löysi minut sittenkin

Olin voimissani. Ajattelin olevani sen yläpuolella. Kuvittelin, ettei se enää tule minun osakseni, kun kevätkin jo kurkistelee. Viime viikolla se sitten iski: sitkeä flunssa, joka on nujertanut lähes kaikki ystäväpiirissäni vuorotellen petiin talven mittaan. En onneksi saanut ärhäkkää influessaa kuumeineen ja lihassärkyineen, vain kurjan olon ja supertukkoisen nenän viikoksi.

Nyt olo on jo kohentunut ja mieli halajaa liikkumaan: joogaan, pilatekseen ja spinningiin. Ei ehkä kuitenkaan parane mennä, ainakaan tuohon viimeksi mainittuun. Kipeänä ei nimittäin sovi urheilla. Liikunta virkistää verenkiertoa ja saa viruksen leviämään ympäri kehoa. Treenaaminen kipeänä kasvattaa myös jälkitautien riskiä. Ennen treenaamisen jatkamista suositellaan pidettäväksi ainakin 1-2 täysin oireetonta lepopäivää. Senkin jälkeen liikunnan määrää ja rankkuutta tulisi lisätä asteittaisesti.




Muutamia tuttuja vinkkejä flunssan ja influenssan varalle


-Paras ennaltaehkäisykeino on käsien pesu, koska influessa leviää pisaratartuntana.
-Paras lääke on lepo.
-Yskää helpottaa höyryhengitys.
-Kuumetta alentamaan passaavat parasetamolivalmisteet.
-Kuumeessa nesteiden nauttiminen on tärkeää.
-Nuhaa voi helpottaa nenäsuihkeiden ja nänähuuhtelukannun avulla (itse en ole kannua kokeillut ja nenäsuihkeet tuntuvat mielestäni epämiellyttäviltä ja kuivattavat limakalvoja. Ehkä toimivat kuitenkin muilla).
-Influessarokote saattaa suojata taudilta, mutta se pitää ottaa hyvissä ajoin syksyllä.

Kuva: sxc.hu