Kun lähtee kaivelemaan populaarimusiikin historiaa, on enää vaikea innostua sen nykypäivästä. Sitä uppoaa "kaikki on jo tehty", "ennen musa oli aidompaa" ja "ei tätä parempaa voi ikipäivänä enää tulla" -tunnelmiin. Ainakin hetkeksi. Kunnes kuulee taas jotain uutta herkkua (kuten muutama postaus sitten hehkutettu BFL).
Tässä sunnuntain ratoksi silkkaa neroutta 1960-luvulta. Yksi suurista suosikeistani, rakkaistani - The Zombies.
Tässä sunnuntain ratoksi silkkaa neroutta 1960-luvulta. Yksi suurista suosikeistani, rakkaistani - The Zombies.
3 kommenttia:
Pitkä aika kun on viimeksi kuullut tämän biisin - olisko 20 vuotta :)
Löysin bloginne juuri, ja ahmin sen sisällön kerralla. Aivan loistavaa! Täyttä asiaa ilman jeesustelua - sopii urbaanille naiselle, joka kannattaa vihreitä arvoja tyylikkyydestä tinkimättä. Kiitos ja jatkakaa samaan malliin!
Anonyymi: Juu, ei Zombies kovin usein radioaalloilla ratsasta. Bändi on jäänyt tyystin beatleseiden ja muiden varjoon. Ja aivan suotta!
Yhtyeen Odessey and Oracle -levy löytää tiensä soittimeen meillä (joko mieheni tai minun toimesta) ainakin kerran viikossa. Se on täynnä hengästyttävän kauniita biisejä. Suosittelen :)
Minni: Me tyttöset ollaan aivan häkeltyneitä ystävällisestä palautteestasi. Kiitos tuhannesti! Blogi on vielä aikas alkutekijöissään, joten rohkaisu tuntuu mukavalta. Ja juuri tuollaista kuvailemaasi "linjaa" on tavoiteltu. Jeesustelua ei jaksa kukaan. Paitsi jeesustelijat itse.
Lähetä kommentti