Suklaata, ihan reilusti

Huuda hep, jos et tykkää suklaasta. Aivan. Hiljaiseksi vetää. Kaikkihan sitä syövät. Suklaa on jumalaisen hyvää: se sulaa kielelle, hyväilee makuaistia, lohduttaa, virkistää ja ilahduttaa. Kehumista voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.

Aivan erityisen hyvää on Green & Black's -suklaa, joka makuhermojen lisäksi hellii länsimaisen kuluttajan omaatuntoakin. Ekosuklaa valmistetaan puhtaista, laadukkaista luomuraaka-aineista ja kaikki kaakaopavut tulevat suoraan viljeliljöitä Belitzestä ja Dominikaanisesta tasavallasta.

Tänä keväänä Green & Black'silla on syytä juhlia. Maaliskuussa tuli täyteen 15 vuotta siitä, kun Green & Black's Maya Goldille myönnettiin maailman ensimmäisenä suklaana Reilun kaupan merkki tunnustuksena yrityksen sosiaalisista vastuullisuudesta. Äskettäin Green & Blacks on myös ilmoittanut vähentäneensä tuotannossa syntyvää pakkausjätettä kunnioitusta herättävät 60 prosenttia.

Meitsi aikoo juhlia suklaamaakarien saavutuksia syömällä yhä enemmän suklaata. G&B Butterscotch on tämän kevään suosikki. Maistakaa vaikka.

Kesän kiinnostavin taiteilijavieras

Hesari tiesi eilen kertoa, että Lou Reed ja hänen elämänkumppaninsa Laurie Anderson saapuvat Suomeen yhteiskeikalle 30.8.2009. Keikka on Huvila-teltassa ja osa Helsingin Juhlaviikkoja.

Taiteilijapariskunta on koonnut Juhlaviikkojen nettisivujen mukaan "ainutlaatuisen intiimin illan, jossa laulut, runot ja tarinat kertovat elämän ja rakkauden monista sävyistä".

Haluan ehdottomasti mukaan. Nykypäivän Lou Reed ei niinkään kiinnosta, mutta performanssitaiteilija-kokeellisen musiikin tekijä Anderson olisi mahtavaa nähdä lavalla. Hän on tehnyt vuosikymmeniä upeaa, innovatiivista taidetta.

Hinta on kyllä hieman nihkeä - 67 euroa. Mutta tilaisuus on todennäköisesti ainutkertainen.

Tässä Andersonia 80-luvulta.

Rautainen Watchmen

Kävin vihdoin katsomassa Watchmen-elokuvan. Vaikka leffa oli saanut kaikkialla varsin ylistäviä arvosteluja, meikäläistä jännitti kovasti istahtaessani teatterin tuoliin. Pelkäsin, että Zack Snyder (ankean 300-leffan ohjaaja) pilaisi valkokankaalla Alan Mooren ja Dave Gibbonsin klassikkosarjakuvan.

Pelkoni osoittautui turhaksi. Leffa oli upeasti tehty ja erittäin uskollinen sarjakuvalle. Elokuvan voi silti huoletta mennä katsomaan, vaikkei sarjakuvaa olisi lukenutkaan. Ehkä elämys on jopa parempi, kun ei tiedä ennalta huimaa loppuratkaisua.

Tiedoksi heille, joille sarjakuvan tarina ei ole laisinkaan tuttu: Watchmen on kaukana aivottomasta toimintatykityksestä. Se sisältää vahvaa yhteiskuntakritiikkiä ja moraalista pohdintaa. Näin on, vaikka hahmot näyttävätkin tältä.

Watchmenissa on panostettu rankasti visuaaliseen ilmeeseen, joten se kuuluu niihin leffoihin, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta. Äkkiä siis leffateatteriin, kun vielä ehditte!

Kuvat: WarnerBros

Vedetään zetaa

Nukkuminen on hyvä asia. Nukkuminen on ihanaa. Nukkuminen kannattaa. Itse en kykene mihinkään järjelliseen toimintaa, jos en ole saanut unta palloon vähintään seitsemää tuntia yössä. Väsyneenä ei toimi kroppa eikä ajatus.

Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto ovat todistaneet nukkumisen tärkeyden nyt myös ihan tieteellisesti. Univaje vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen ja sitä kautta univaje saattaa lisätä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja altistaa jopa ennenaikaiselle kuolemalle!

Univaje vaikuttaa erityisesti tulehdustekijöihin, joiden arvot kohoavat univajeen seurauksena. Tulehdusmuutokset eivät palaudu takaisin normaalille tasolleen hyvin nukuttujen öiden jälkeen, vaan ne lisääntyvät kasaantuvasti. Monille työnarkkareille tuttu tapa nukkua univelkoja pois viikonloppuna ja lomilla ei siis toimi käytännössä. Se tuli muutama vuosi sitten todettua myös omakohtaisesti.

Terve aikuinen tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa. Että pää tyynyyn sitten vaan, se on terveellistä.

Kuva: www.sxc.hu

Nanson ihanuuksia

Huomattava osa vaatekaappini sisällöstä koostuu Nanson vaatteista. Entinen mummomerkki on ottanut 2000-luvulla uuden suunnan ja palkannut mallistojensa suunnittelijoiksi suomalaisia nuoria kykyjä. Nansolle ovat suunnitelleet niin Nina Jatuli kuin Rinne Niinikoskikin. Paola Suhonen tekee tänä keväänä/kesänä comabackin Nansolle Suvikukka-mallistollaan.

Muoti-/tyyliblogeissa ei usein Nansoa hehkuteta. En tiedä miksi. No, ehkeivät firman luomukset ole kaikkein innovatiivisimpia, mutta vaatteet ovat laadukkaita ja kestäviä. Ja ainakin itse haluan kuluttajana tukea sellaisen yrityksen toimintaa, joka käsittääkseni valmistaa tuotteensa yhä Suomessa ja Virossa, eikä esimerkiksi mahdollisimman halvalla Indonesiassa tai Kiinassa. Nanso on tarttunut hanakasti eettisen kuluttamisen trendiin ja käyttää myös reilua puuvillaa.

Toki omistan myös halpaketjujen vaatteita (ja ostan niitä toisinaan yhä), mutta yritän aktiivisesti vähentää niiden osuutta vaatekaappini sisällöstä. Eniten kismittävät kalliita tai keskihintaisia vaatteita myyvät ketjut, kuten Esprit tai Vila. Vaatteet tehdään sikahalvalla (kuten H&M), mutta kuluttajalta nyhdetään "laadukkaamman merkin" varjolla tukku tuohta. Tästä huolimatta sorruin juuri toissa viikolla ostamaan topin Vilasta, kun se vain oli niin ihana, heh heh. Tällaistahan tämä on, vaikka kuinka yrittää leikkiä eettistä kuluttajaa; sätkin epätoivoisesti kulutuskulttuurin verkossa kuten kaikki muutkin...

Takaisin Nansoon. Tässä valikoituja vaatteita kevään/kesän mallistosta. Ei pöllömpiä. Taidan tehdä pienen retken Nanson tehtaanmyymälään tai "sekundamyymälä" Penkolaan Nokialle.

Vinkki vielä loppuun. Prismoissa (!?) on tällä hetkellä käynnissä jonkin sortin kampanja. Finnwearin (Nanson) perusraitapaidan saa tasan vitosella. Värivaihtoehtoja on ainakin valko-tummansininen, valko-ruskea ja valko-turkoosi. Paidat ovat 100 % puuvillaa ja tosi mukavia päällä. Ostin heti kaksi.

She´s Not There

Kun lähtee kaivelemaan populaarimusiikin historiaa, on enää vaikea innostua sen nykypäivästä. Sitä uppoaa "kaikki on jo tehty", "ennen musa oli aidompaa" ja "ei tätä parempaa voi ikipäivänä enää tulla" -tunnelmiin. Ainakin hetkeksi. Kunnes kuulee taas jotain uutta herkkua (kuten muutama postaus sitten hehkutettu BFL).

Tässä sunnuntain ratoksi silkkaa neroutta 1960-luvulta. Yksi suurista suosikeistani, rakkaistani - The Zombies.

Jopolla tähtiin

Jo mummovainaatani vuosikymmenet hyvin palvellut, punainen polkupyörä hapertui kotipihassani parin talven aikana taivaalta tulevan rännän alle. Poden asiasta huonoa omaatuntoa, mutta minkäs tee, kun taloyhtiössämme ei fillarivarastoa ole.

Nyt kun lumet lähtevät, tekisi tietenkin mieli uutta polkupyörää. Ensin haaveilin Helkaman klassikosta Ainosta, mutta sitten eksyin tsekkailemaan myös kevään uutuuksia.

Tässäpä varsinainen silmäkarkki Jopon muodossa. 3 vaihdetta ja turkoosi väri!



Polkupyörätukun kaupittelema Insera Carolina olisi myös aika kiva kesäfillari kaupungissa.



Hmm. Uudenkarheat ovat houkuttelevia, mutta taidan silti tyytyä tällä kertaa kierrätettyyn. Kotikaupunkini poliisilaitos järjestää huutokaupan parin viikon päästä. Siellä on myytävänä 160(!) fillaria, kaikki löytötavaraa. Sunnuntaina Sorille.