Kesäkengät kelailun kera

Kesästä 2006 lähtien lampsin kotikaupunkini katuja jalassani gladiaattorisandaalit. En osaa keikkua korkeilla koroilla, ja gladiaattorisandaalien yksinkertaisuus ja rouheus viehättävät minua. Ahkeran käytön seurauksena sandaalit ovat nyt korjauskelvottomat ja joutavat roskiin, valitettavasti. On aika vilkuilla uusia kesäkenkiä. Tällä kertaa aion ottaa opikseni ja satsata laatuun. Halpiskengät kohtelevat jalkoja kaltoin ja ovat ekologisesti ajatellen älytön valinta (lue asiaa käsittelevä postaus täältä).

Gladiaattorisandaalit viehättävät minua yhä, mutta hankinta mietityttää niiden hurjan suosion vuoksi. Gladiaattorit olivat viime kesän hittituote (Crocsien ohella, heh), ja suosio ei näytä taittuvan ensi kesänäkään.

Myönnän olevani niin pikkusieluinen pakkaus, että minua häiritsee kulkea kengissä, jollaiset on kaikilla muillakin. Siitä tulee olo, että seuraa orjallisesti muotia ja on vailla omaa tyyliä. Mutta eikö toisaalta ole hölmöä olla hankkimatta vaatekappaletta, joka saa kuolan valumaan suupielestä, vain sen vuoksi, että liian moni muukin näyttää pitävän siitä.

Onko teillä samoja fiiliksiä pukeutumisesta? Onko kyse ymmärrettävästä halusta olla persoonallinen, erottautua muista, vai yksinkertaisesti omasta epävarmuudesta?

Himotut sandaalit. Twelfth St. by Cynthia Vincent
Kuva: ssense