tiistai 3. maaliskuuta 2009

Ressiä pukkaa

Hyvästä stressinsietokyvystä paasataan nykyään joka paikassa. Luulin pitkään, että stressinsietokyky on jotakin, jota ihmisellä on tai ei ole. Vähän niin kuin silmien väri tai matikkapää. Työnohjauksessa koin valaistuksen hetken: stressinsietokyky on toki yksilöllinen ominaisuus temperamentin tapaan, mutta sitä voi myös kehittää, hallita ja kasvattaa.

Liiku
Kyseessä ei ole entisten liikunnanopettajien salajuoni, jolla halutaan saada sohvapotutkin pilatekseen. On biologinen fakta, että liikkuminen nostaa stressinsietokykyä. Kun ihminen hikoilee ja hengästyy, hänen aivonsa tuottavat hyvänolonhormoneja. Ne puolestaan vaikuttavat mielialaan, virkistävät ja rentouttavat.


Töissä työtä, vapaalla vapaata

Kuulostaa helpolta, mutta uupumuksen kourissa kituneet tietävät, että aikaraja tuntuu aluksi suurin piirtein samalta kuin dieetin aloittaminen. Houkutuksia riittää ja ote lipsuu. Sinnikäs harjoittelu auttaa. Tee tehokkaasti duunia seitsemän tuntia päivässä, mutta älä kanna mappeja illaksi kotiin tai lueskele lauantaisin työsähköposteja.




Kahdella käytännöllisellä toimenpiteellä stressinsietokykysi kehittyy jo huomattavasti. Kun kirein vanne pään ympärillä on löystynyt, voi pystähtyä pohdiskelemaan myös sitä, miksi ei osaa sanoa ei.

Kuva: www.sxc.hu

Ei kommentteja: