Olen kohtalaisen tarkka siitä, mitä koirallemme syötän. Kuusikiloisen vatsa on herkkää sorttia, siksipä ruoaksi on valikoitunut vuosia sitten eräs eläinkaupasta tuttu setti. Lihankin on oltava tietynlaista, mieluiten lammasta. Kanakin käy, mutta maha tykkää enempi määkijästä. Ja riisistä.
Siksipä suhtauduin rahtusen skeptisesti anoppini tuliaisiin: hän hemmotteli kääpiötämme luomukoiranruoin. Luppakorvainen lyttynaamamme sai sekä Yarrah-raksuja että -purkkisapuskaa. Sille maistuivat molemmat, joskin jälkimmäinen vetäisi pidemmän varvun.
Olen tarkkaillut viime päivät koiramme jätöksiä... Kikkareita tulee väkisinkin tiiranneeksi, kun niitä keräilee. Hyvältä näyttää, kuulkaas! Kakka on kiinteää ja sitä tulee vähänlaisesti. Jatkamme ilman muuta samoilla luomusapuskoilla! (Niitä saa ainakin Ekolosta ja Ruohonjuuresta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti